Kaneja, mökkeilyä ja matkailua

Viime aikoina on tullut tehtyä kaikenlaista. Olimme kuusi päivää mökillä Hauholla, mikä oli ihanaa. Kaikki ne lämpimät päivät ja hyvä seura teki ajasta todella antoisan. Olimme siellä yhdessä sisareni ja hänen miehensä kanssa. Maalasimme terassia, kaivoimme kuoppaa uudelle käymällälle. Uimme saunoimme, leikimme lapsen kanssa jne.

Sonja ja Kroko

Sen verran irrottauduin, että kävimme viikko sitten Joroisilla Paroisen Jukan kaniaitauksessa Eddien ja Hugon (Namusillan Hiili Ukko) kanssa. Päivä oli todella paahtavan kuuma. Varmasti lämpöä oli yli 30 astetta. Eddie ei ole mikään kuuman ilman koira, joten hakuerät oli pakko pitää lyhyinä, koska se väsyi selkeästi. Muuten tilanteet menivät hyvin: laskujeni mukaan 5 tai 6 ylösajotilannetta, joista yksi oli ns. dubletti eli kaksi kania lähtivät samasta puskasta. Koira näki tilanteen ja pysähtyi ja katsoi perään. Siitä olin erityisen ylpeä. Kävimme päivän aikana ottamassa kolme sessiota aitauksessa. Sitten harjoittelimme vesitöitä. Eddielle osoittautui haasteelliseksi kaislikon ja avoveden raja. Se ei ikään kuin tajunnut lähteä avoveden puolelle damille. Sitä pitää harjoitella. Viimeisen kaniaitaussession yhteydessä lavastimme noudon kylmällä kanilla, mutta kumpikin koira oli niin väsyneitä, että kävivät kanin viereen maate. No ei siitä kannata olla huolissaan, koska kumpikin todistettavasti kantaa riistaa. No sitten Jukan koirat saivat kaninoutoja ja hyvin ne menivät. Olimme Jennan kanssa todella tyytyväisiä koko päivään. Superkiitokset Jukalle mahdollisuudesta.


Jukka ja Sissi

Sitten olikin vuorossa "sotaleski"-viikonloppu, kun Juha oli reserviläisharjoituksissa Niinisalossa. Meillä (Äitini, Sonja ja minä) oli ihana retki Sääksin uimarannalle. Sääksjärvi sijaitsee puoliksi Nurmijärvellä ja puoliksi Hyvinkäällä ja se on Suomen suurin lähde ja on kuitenkin myös ihan kunnollisen kokoinen järvi. Lähteenä siinä aivan äärettömän kirkas vesi ja aivan täydellinen hiekkaranta ja hiekkapohja. Kaunis ilma ja onnellinen veteen hyppivä lapsi teki siitä todella suloista.
Sitten olikin aika suunnata kohden Pohjanmaata ja Ylistaroa, jossa Juhan juuret ovat (ja tietysti myös Sonjankin). Siellä on nyt paljon järjesteltävää ja suunniteltavaa, kun mumma/isomumma on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kävimme katsomassa paikkoja ja "mittailimme" tiluksia ja juttelimme menneisyydestä ja muuta sellaista. Eddie oli mukana, koska en mielestäni voinut työntää kolmea koiraa äidilleni mökille vahdittavaksi. Se on mukava koira matkustaa, koska on rauhallinen ja rento kaveri, joka ei turhia hötkyile. Sain sitten samalla ottaa sen kanssa hakua tilan mailla. Erityisen tyytyväinen olin, että pääsimme todelliseen vitikkoon treenaamaan. Samoin pääsimme tuoreille fasaanin jäljille, mutta pidin sen niin tiukasti, ettei se löytynyt. Sillä eihän ole fasaanin metsästysaikakaan, vai mitä?