Katto vuotaa

Kesäkuun puolen välin jälkeen ilman ollessa hyvä kävimme Ninan ja Kikan kanssa treenaamassa vesitöitä. Treenasimme kaikki mukana olleet 7 spanielia, joista mustat (Eddie ja Olivia) ja maksanväriset (Anni ja Tarkku) olivat hyviä ja punaiset (Taimi, Mette ja Ada) kerta kaikkiaan sietämättömiä. Punikset eivät keskittyneet eivätkä totelleet. Teimme heikommille lyhyitä markkeerauksia ja paremmille pitkiä ja parhalle (Eddie) myös yksi pitkä ohjaus. Hyvä treeni parempi mieli.

Se siitä hyvästä mielestä: Katsoin puhelimeen, joka oli ollut äänettömällä. Juha oli soittanut ainakin kolme kertaa. Soitin takaisin ja hoputti tulemaan nopeasti kotiin, että hän pääsee välikattoon katsomaan mistä vesi vuotaa sisälle. Tuloksena oli, että olohuoneeseen tulee valuu kolmesta kohtaa vesi sisään. Apua! Tunsin kuinka energia valui sormista ja varpaista ulos. Joko taas! Mistä rahat? Miten talo? Ja taas tuli osoitus siitä, että paranemisprosessi on täysin kesken: ahdistus iski ihan täydellä laidalla. Alkoi pakkotoiminnot, joista merkittävin on vauvan hengityksen tarkastaminen taajaan tahtiin. Jännä miten kuolemanpelko voi olla niin kova pienen vauvan äidillä. Onneksi Juha tunnistaa jo oireet ja osaa hienosti katkaista ne. Jännää on se, että olen aina pitänyt itseäni reippaana, sosiaalisena ja aikaansaavana ihmisenä ja reilun viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut kaikkea muuta. Esim sosiaalisen median käyttäminen ovat aika vähäistä, joko ei ole aikaa tai ei ole kiinnostusta, ja ennen ne olivat todella tärkeitä. Olenkin miettinyt, että pitääkö sitä vielä karsia tekemisiään, että saisi parantua rauhassa?

Tiukkaa tulee olemaan, vaikka olemmekin saneet lainalupauksen kattoremppaa varten. Olemme sopineet, että olen Markuksen kanssa kotona, kunnes hän täyttää 2 vuotta. Eli minun tulot ovat ensi vuoden alusta aivan minimaaliset. Yrityskään tuskin tuottaa suuria rahoja ensi vuonna: kasvatustoimintaa tuskin on ja Viking Ballistics (ballistiikkamobiilisovellus pitkänmatkan kiväärimpujille) ei ole mitään "main stream-kamaa".

Positiivista: katto tulee tehtyä ja se parantaa talon ulkonäköä ja arvoa. Samalla uusitaan sadevesijärjestelmä.

Kesäkuinen morsian

Isolla Mustalla on ollut morsian. Eddien vieraana kävi hyväsukuinen nuori musta narttu. Yhdistelmän sukutaulu on tässä. Yhdistelmän sukusiitoskerron on 0 neljällä polvella, mitä voidaan pitää erittäin hyvänä saavutuksenä käyttölinjaisille. Tietenkin näillä molemmilla on suvussaan sekä Maesydderwen Kestrel että Jade of Livermere, jotka löytyvät kaikkien käyttölinjan koirien takaa nykypäivänä.

Mikäli yhdistelmä ja Tellu (Saxaphone Derwent) kiinnostaa: Tellun sivusto

Rakkaus ei ollut kovin suuri, mutta tuottelias. Pentuja oli ultrassa ainakin kuusi. 

Kesäkuun alkua

Viime aikoina ei oikein ole ollut aikaa kirjoitella blogia. Iltaisin kun istuu (rojahtaa) koneelle, niin on jo niin väsynyt, ettei kirjallinen ulosanti ole parhaimmillaan. Lapset täyttävät päivästä suurimman osan.

Kesäkuu alkoi pikaisella piipahduksella Annen kenneltreffeillä, jossa vedin kolmelle cockerille hakutreenit. Kaksi koirista oli Annen kasvatteja ja yksi oli L-koira, Veeti. Hauskat pikkuheput olivat täysillä mukana kouluksessa. Toivottavasti minusta oli jotain iloa ohjaajille. Minusta ainakin oli kovin hauskaa nähdä koiria touhuissaan.

Veeti, Anni, Nemo ja Malla

Sitten olikin Eddien vuoro käydä näyttelyssä. Mikäli aikaa on, niin haluaisin tehdä siitä käyttövalion. Jää nähtäväksi onnistuuko se tässä arjen tuoksinassa. Kuuman päivän päätteeksi Eddie esiteltiin ihmettelevälle tuomarille (Angela Mclaren Marson): Mitä nämä koirat tekevät näyttelyssä? Näyttelyn molemmat käyttölinjan koirat saivat H:n ja tuomari selkeästi tiesi, mitä hänelle esitettiin. Eddien arvostelu oli upea:

Soundly moving dog. Fantastic muscletone. Covers the ground well. Nice eye.

En varmaan koskaan unohda tuota Fantastic muscletone-kohtaa ja kyllä meidän bodari on sen ansainnut (toisin kuin emäntänsä, isäntänsä kylläkin on). Hauska yksittyiskohta oli se, että meidän luonnetestituomari oli kehäsihteeriinä ja muisti tuon arvostelun ja koiran myöskin. Olimme siis luonnetestissä paria viikkoa myöhemmin. Onneksi se oli tämän koiran viimeinen näyttely, koska en nykyään koe sitä omaksi harrastukseksi. Omasta mielestäni koira on rakenteeltaan upea käyttölinjan koira:

 kuva: Nina Menna