Kiirettä pitää

Yllä kuva Miinasta ja fasaanista. Sattui olemaan pienehkö lintu ja ajattelin kokeilla, mitä siitä tuumii. Kuulun itse siihen koulukuntaan, että kylmän riistan varovainen paineeton esittely on hyvästä. Tästähän ollaan eri mieltä, mutta jos tie vie Roomaan, niin eikö se ole hyvä tie? Laitoin siis linnun maahan ja katselin kamera kädessä, mitä Miina touhusi. Kävi muutaman kerran ihmettelemässä ja lopulta otti linnun kantoon ja juoksenteli pitkin pihaa. Huom! täydessä hiljaisuudessa minun osaltani. Toi sen sitten lopuksi luokseni. Hauska eläin.

Nyt on tuloss cockereiden rotumestaruudet ja derbyt ja vastaavana koetoimitsijana kiirettä pitää. Onneksi minulla on hyvä taustatiimi. Kiitos teille! Stressiä pukkaa, miten yhdistetään perhe, omilla koirilla kilpaileminen ja järjestelytyöt.

Sitten on kaikenlaista muutakin jännää mielessä...

Kaikenmoista

Päällimmäisenä mielessä on varmaankin Nana ja sen hiipuva elämä. Pari viikkoa sitten huomasin sen toisen silmän olevan selkeästi sokea. Ninan katsottua sitä, suositteli hän, että varaan ajan silmäspesialistille Apexiin Malmille, Helsinkiin. Tuomio oli seuraava: sillä on oikeassa silmässään kaihi, värikalvonrappeuma ja linssiluksaatio. Ei tiedetä mikä on mistäkin seurausta, mutta näin vanhalle koiralle voi kaikkea tulla. Vasen silmä on terve, mutta ikään kuuluvasti samea. Nana on lähes koko elämänsä ollut terve koira. Ei edes korvatulehdusta ole ollut. Ensimmäisen kerran se joutui hoitoon selästään 9 vuotta vanhana, kun se vaurioitui metsälenkillä. 10-vuotiaana siltä leikattiin kohtu myomien takia ja 11 vuotta vanhana aloitettiin dementialääkitys. Nyt se on lähes 12,5 vuotias, seniili, mutta pärjää hyvin tässä laumassa. Nyt kuitenkin tämän silmän kanssa olen päättänyt, että sitä lääkitään kunnes se nukutetaan pois. En näe mitään syytä lähteä leikkaamaan noin vanhaa koiraa, jolla ei pääkään enää pysy mukana. Eli nautimme sen seurasta vielä hetken ja sitten se saa muuttaa autuaammille metsästysmaille.

Miina on ollut meillä vajaan viikon ja on niin reipas pentu. Ainoa asia, mitä kavahtaa, on isänsä vauhdikas törmäily ulkona. Se ei tunnu kunnoittavan muita lainkaan, kun kaahottaa täysillä edes takaisin. Muuten Eddie on Miinan suosikki, kun jaksaa telmiä. Ja ison uroksen kainaloon on hyvä panna maate. Hiukan on neidon kanssa touhuiltu, mutta katsellaan vielä hiukan toisiamme. Hiukan pahaakin se on tehnyt: Anu ja Pasi lahjoittivat Derbyyn fasaanidameja, joista toisen Miina sitten pisti säpäleiksi sillä aikaa, kun äitini oli vahtimassa lapsia sunnuntaina... Ei auttanut kuin tilata uusi. Miinalla ei vieläkään ole omaa kotia.

Sunnuntaina olimme harjoittelemassa riistatöitä tässä Hyvinkäällä ( http://www.astrakaninfasaanisafarit.fi/index.html ) Kymmenen koirakkoa oli, joista pari vanhempaa koiraa ja loput nuoria lupauksia! Tosi hienot treenit saatiin koirille aikaiseksi.

Chili

Juha

Kuura (FM's Mireia)

Piki (Namusillan Anterinen)

Piki (N. A.)

Ylösajo

Sofi

Sofi ja minä

Juha ja Piki (L. Dinodas)