Kurppaa ja rusakonpeppua
Samana viikonloppuna oli myös nuorten koirien katselmus eli Derby. Joka tänäkin vuonna oli oikein korkeatasoinen. Voittaja oli omassakin valmennuksessani ollut Miklaus Niitti. Mielenkiintoista muuten oli, se että derbypäivänä ei yksikään koira saanut alle kakkostulosta. Tätä voitaneen pitää hienona saavutuksena. Samoin kuin sitä, että Miklaus Passepartout oli lauantaina Cockerimestari historiallisilla pisteillä 137. Nämä pisteet ovat maksimit, mitä maalintukokeesta voi spanieli saada. Ja on siis ensimmäinen cockeri niillä pisteillä. Hienoa ja onnea pojat.
Omalta osin viikonloppu meni lapsenvahdissa. En nähnyt yhtään koesuoritusta. Ainoa, mitä pääsin näkemään oli run off. Se pidettiin näytösluontoisesti varsinaisen kokeen päätyttyä. Run off on englantilaisten tapa laittaa koirat järjestykseen. Siellä kun vähintään kaksi tuomaria arvostelee kaikki ne koirat, joita ei ole suljettu. Run offissa kaksi koiraa hakee vierekkäin ja niiden hakua verrataan. Mielenkiintoista siinä oli se, että kaikki pääsivät näkemään, miksi koirat olivat siinä järjestyksessä. Koirien väliset erot tulivat selkeästi esiin.
Omien koirien osalta meni ihan kivasti. Eddien kanssa oli lauantaina Paroisen Jukka ja se teki kaksi paukkunoutoa. Siinä on siis korjattavaa minulle. Eddie oli Jukalla lainassa vajaa kolme viikkoa ja pääsi kovasti hommiin. Kaikki muu toimii ja koira on erinomaisesti ohjattavissa, mutta fasaanin kanssa on nyt oppinut, että se noudetaan välittömästi ilman lupaa. On mulla siihen suunnitelmat ja olenkin tässä parina päivänä testannut. Ärsyttää vaan, kun tyyppi osaa kaiken ja ei edes kuumene käsistä, mutta joku oppi on mennyt perille. Paha vaan, että väärä oppi... No saan minä tuon korjattua, kun sain sen ylösajosta luoksetulonkin.
Eddie (Kuva Jukka Paroinen)
Miina starttasi Eddien tilalla sunnuntaina, kun ajattelin, että nyt riitti herran hassuloitsemiset. Miinan tulosta rasitti vesityön 2 pistettä. Ilman niitä päivä olisi ollut todella kirkas. Juha lähti elämänsä ensimmäisen kerran ohjaamaan koiraa kokeeseen. Ja se olikin hyvä, sillä Miina palvoo Juhaa. Vaikka se on hyvin pitkälle minun kouluttani, sillä Juhalla ei ole ollut niin aikaa siihen. No mutta siis pysähtyi itsenäisesti ylösajoille (kuulemma ei ollut tarvinnut pilliä). Ja noutikin hajonneen linnun. Jotenkin en olisi siitä herkkiksestä uskonut, mutta ilmeisesti Juhan voima on niin suuri tai pieni koira on paljon reippaampi kuin luulin. No mutta se on tullut kyllä ennenkin huomattua. Taas joutuu nöyrtymään... No mutta tulos siis AVO2 98 pistettä. Ykköstuloksesta siis uupuu 4 vesityöstä... Hienoa Juha ja Miina. (PS. Olen testannut Miinaa nyt kanilla ja fasaanilla ja hitsi se hakee vauhdilla...)
Miina
Miinasta tulikin mieleen, että kun se sai koetuloksen, niin pääsen astuttamaan sen. Periaatteena on ollut, että en astuta yhtään pitkähäntäistä käyttölinjan koiraa, jolla ei ole virallista näyttöä koetuloksista. Ensin meinasin, ettei sille haeta lainkaan koetulosta tänä syksynä, kun oli vaan ne kaksi pistettä. Ja tuo F-pentueen menetys tuntuu vieläkin karhealta palalta kurkussa. F-pentueen kirjain jäädytettään niille, vaikka ne eivät koskaan rekisteriin päässeetkään: Fiona, Fosco, Folco ja Frodo. Eli seuraavaksi siis G-pentuetta odotetaan.
Päätin jo silloin, kun Miina oli pentu, että jos se on hyvä, niin astutan sen kasvatillani Pikillä.
a) Se on Annin poika ja juuri nyt minulla ei ole Annista narttulinjaa (Snif...varmaan pitää ostaa Ninalta ja Jutalta narttu...)
b) Se on A-lonkkainen, mikä tulee kuin tilauksesta tähän sukuun.
c) Se oli pentuna mun henkilökohtainen suosikkini siitä pentueesta. Varmaankin sen takia, että se haki eniten kontaktia minuun. Se tuntuu olevan mulle sellainen ykköskriteeri pennussa.
Toivotaan nyt, että kaikki menee putkeen... Ja paha karma olis jättänyt meidät.... tai edes hetkeksi väistynyt.
Yhdistelmän sukutaulu (jännittävää, että kaksi peräkkäistä yhdistelmää lähelle nollaa sukusiitosprosenteissa ja englantilaiset eivät pääse mukamas lähellekään).
[Edit: lisätty verbejä ja korjattu näppihäröjä.]
