Ihana ilma

Tänään oli kerrassaan mahtava ilma: noin 5 astetta pakkasta ja pilvipoutaa. Oli ihanaa mennä koirien kanssa maastossa.

Siis mä en pidä , että koira katoaa silmistä. Ja erityisesti kuusikot, joissa on oksat matalalla eivät oli suosikkejani. No arvata saattaa, jotta missä fasaanit viihtyvät? Juu vallankin kuusien alla. Meillä on tässä vietynä fasaaneja maastoon ja niiden suosikki paikka on riistapellon viereinen kuusikko. Mikäs sen parempi paikka on altistaa itseään ahdistaviin asioihin kuin sellainen, jossa on monta jännää elementtiä. Niinpä menimme tänäänkin Eddien kanssa sinne. Haluaisin, että näkisin aina koiran vähintäänkin kasvillisuuden liikkeestä ja kuusikoissa ei aina pysty siihen. Häpeäkseni täytyy myöntää, että joskus on kokeissakin mokattu kuusikossa: ahdistua => painostus => juoksemin en => koira lapasesta.

No mutta hyvin meni tänään. Ja päätteeksi pari muistinoutoa, jotka menivät kuin vettä vaan. Ja uskokaa tai älkää, niin luovutti istuen. Täytyy tunnustaa, että Eddie on kyllä spesiaali mulle. Se on jotenkin täydellisen omistautunut ja elää miellyttääkseen juuri minua. (Onhan se tietty cockeri myöskin, joten osaa se ajatella ja toimia itsekin...). Sekin on sellainen hyvän mielen koira. Annihan on toinen, mutta se on aina ollut niin itseriittoinen, mutta toki hyvin huvittava.

Eddien ainoa iso miinus on ollut pullistelu muille uroksille, mutta sekin näköjään on ollut suurempi peikko minulle, kun edes onkaan. Tänä vuonna meillä on vieraillut ja on ollut uroksia hoidossa ja se on itsekin ollut monta päivää hoidossa paikassa, jossa on useampi uros. Ihan hyvin se tuntuu tulevan toimeen, kun hetken on saanut katsella. Anja kirjoitti blogissaan Eddiestä näin: "Elämä Eddien kanssa on ollut mukavaa, se on helppo ja symppis otus, vaikka onkin aika vauhdikas kaveri. Hermot sillä on ihan rautaa, fasutkin se kestää kuumentumatta. " Aika hienosti, eikö? Onkohan Eddiestä tullut nk. Pyhä Eddie mulle?

No ei Eddie ollut ainoa, vaan tyttäretkin saivat vauhtia ja jopa vaarallisia tilanteita lumikelkan muodossa. Ne muuten kulkevat kovaa...

Joulunaikaa ja -taikaa

Rauhaisaa Joulunaikaa rakkaat kanssaharrastajat. Toivottavasti olette olleet kiltisti!

Nöyrimmin pyydän anteeksi blogin lukijoilta, että tekstiä tuppaa tulemaan liian harvakseltaan. Elämä on niin hektistä pienten lasten kanssa, että iltaisin ei oikein ole halua kirjoitella blogia, kun väsymys on voimakkain tunne. Siispä rakkaat lukijat nauttikaa, kun tätä "herkkua"(?) on harvoin tarjolla.

Syksy meni harrastusrintamalla hyvin ja huonosti. Joskus jopa hyvin huonosti. Koirat saivat metsää silloin kun oli aikaa. Eddie meni muuten hyvin, mutta kokeissa nosti minun vanha ongelma päätään: hermostumisherkkyys. Vaikka Eddie muuten on niin kova koira, niin spanielille tyypillinen ohjaajapehmeys siinä kuitenkin on. Se reagoi vahvasti, kun multa "putoaa työkalut käsistä". Ja nehän putoaa herkästi, jos tulee jotain uutta tai muuten poikkeavaa. Kun mulla on hyvä fiilis, koira menee kuin unelma: haku pysyy nipussa, pysähtyy ylösajolle ja noutaa käteen. Jos joskus saan jonkun koiran käyttövalioksi asti, niin se on melkoinen suoritus noin ohjaajan henkiseltä puolelta. Koulutustekniikka on kyllä jo hallussa.

Laskin tässä, että Eddielle tuli hiukan alle 60 noutoa tänä syksynä, joten hyvin on sillälailla onnistuttu. Miinalla taasen noutoja on puhdas nolla, kun ylösajoja taitaa olla 5-10, joista ei yhtään peräänmenoa siis. Hitaasti mutta varmasti Juha rakentaa itselleen metsästyskoiraa. Järkevä mies siis! Jos se olisi ollut mulla, niin olisin jo kilpaillut sillä... Anni on ollut mukana, mutta vähemmälle se käyttö on jäänyt, kun ei ole ollut sille aikaa. Se onkin siirtynyt sinne besserwisser-mummeleiden kastiin, jossa kaikki säännöt ja käskyt eivät vissiin enää päde. Itseriittoinen se on ollut aina, mutta nyt alkaa olla kovakorvainenkin. Ei sen niin väliä, se on kuitenkin osuutensa jo tehnyt monikertaisesti. Eläköön vielä monta vuotta meitä huvittamassa.

Kasvatusrintamalla on hiljaista (kuten yleensä). Sofi piti astuttaa, mutta sille ei kelvannut valitsemani uros. No ei sitten. Kesällä otamme uuden yrityksen uudella uroksella. Täytyy saada se Bobi (Mallowdale Giddiup) jotenkin muuten mukaan vaikka myöhemmin. Olin vaan ajatellut rakentaa jonkinlaisen linjauksen siihen...Vaan ei sitten nyt.

Kokeissa kävi tänä vuonna kaksi L-koiraa: Tico (Deagol), joka Karisen Jukan ohjaamana sijoittui kolmanneksi SM-kokeissa ja toiseksi vuoden metsästyscockerikilpailussa. Koeuransa aloitti  Veeti L. Everard, jolle hieno avaus AVO2 tuloksella ulkomaisella tuomarilla riistarikkaissa maisemissa Ruovedellä. Ja sai myös palkinnon parhaasta noudosta viikonlopun aikana.

Perhe kasvaa (onneksi ei lukumäärällisesti enää) ja kukoistaa. Sonja on iso tyttö kaikinpuolin ja Markuskin osaa jo puhua äidin ymmärrettävin kahden sanan lausein. Ihanaa kun tulee joulu. Lasten synnyttyä joululle on tullut uusi merkitys. On suloista seurata lasten riemua!

Syökää ystävät niin, että napa ratkee ja juokaa kohtuudella!

Ulla & co.