sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Miina ja Dubble

Miinalla alkoi sitten juoksu pari viikkoa sitten. Siinä kiiressä päätimme sen astuttaa. Siitä tuli melko pikainen päätös, koska sitä oltu kovinkaan paljon pyöritelty mielessä. Toki oli pohdittu, että mistä löytyy sopiva A-lonkkainen uros ja mielellään blup yli sata. Pohdimme jopa ulkolaista urosta. Kysyimme yhtä, mutta sitä ei saanut. Siitä sitten pohtimaan lisää. Jutalta tuli hyvä ajatus: Frosty Morning's Naiose.


Dubble on sympaattinen ja järkevän oloinen herrasmies, jota käytetään lähinnä noutajana. Kokeissa se ei ole käynyt, sillä sitä ei ole saatu koulutettua pysähtymään. Oma arvioni koirasta kuitenkin on, että se olisi onnistunut varmasti, mikäli sillä olisi ollut kokeneempi ohjaaja. Se vietti meillä puolitoista viikkoa ja olin erinomaisen tyytyväinen sen luonteeseen.

Dubble on pentueesta, jossa on yksi käyttövalio ja monta miellyttävää koiraa.



Yhdistelmä on sikäli mieleinen, koska sukutaulun koirat ovat tuttuja ja mieleisiä koiria. Miinan edellisessä pentueessa on todella kivoja koiria ja uskon, että tästäkin tulee käyttökelpoisia koiria. 

Jouduin antamaan periksi koepalkitusta uroksesta, mutta eiköhän sukutaulu ole riittävä todiste, että potentiaalia on: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI49027/11&ReknoI=FI32905/12


lauantai 5. joulukuuta 2015

Sadan tekstin kohdalla ajattelin, josko siirrän kotisivut tänne kokonaisuudessaan? Säästyis nekin rahat muuhun. Opin nimittäin, että kuinka tänne lisätään sivuja. Näitä on helppo päivitellä ja ovat riittävän monipuoliset kotisivukäyttöön. Toukokuulle asti ovat sekä kennelin kotisivut että verkkokauppa voimassa. Verkkokaupan olenkin päättänyt jo siirtää muualle.



perjantai 4. joulukuuta 2015

Miina Miinalainen

Voi meidän suloista Miinaa! Emäntä ei tee oikeuksia Miinan taidoille. Ja oma isäntä ei halua kilpailla sen kanssa. Nimittäin kerran spanieleiden metsästyskokeita kokeilleena Juha totesi, että ei ole hänen juttunsa. Taisi ottaa koville, kun hänen lähes täydellinen Miinansa ei saanut päivän hienolla suorituksella 1-tulosta, koska vesityöstä ei ollut kuin 2 pistettä. Koki epäreiluuden liian suureksi.


Olen tänä syksynä tehnyt Miinan kanssa paljon hommia ja sillä on kymmeniä ylösajoja ja paljon noutoja jahdeissa. Se on järkevä koira, joka tuskin koskaan kuumenee liikaa. Syksyn tottelemattomuus tapahtui ikävästi mestaruuskokeissa Ruovedellä, kun Minski teki elämänsä ensimmäisen peräänmenon ja paukkunoudon. Olin antanut Miinan Jyrkösen Mikalle ohjattavaksi ja he eivät varmaankin yhteisen ajanpuutteen takia toimineet hyvin yhdessä. Tästä opimme, että jos antaa koiran vieraalle ohjattavaksi, niin heidän tulee harjoitella yhdessä runsaasti ja rakentaa ensin suhde toisiinsa. Miina oli ollut kaksi viikonloppua mikalla lainassa, mutta se ei riittänyt.

Itse en olisi missään nimessä pystynyt ohjaamaan Miina tuona viikonloppuna, nimittäin stressi oli ihan huipussaan, koska olin  vs. koetoimitsijana siellä. Viikonlopun raskaudesta johtuen päätinkin, että joku muu saa järjestää tulevat kinkerit. Mun hermot eivät kestä tuollaisen spektaakkelin järkkäämistä. Olin jo pitkään pärjännyt ilman ahdistuslääkettä, jonka sain kun odotin poikaamme 5 vuotta sitten, mutta tänä syksynä sille oli taas käyttöä. Ei ollut ihan sen arvoista...

No ajattelin, että ei pahus, että nytkö se oppi menemään perään. Eikä mitä, kävin Maneliuksen Aijan luona ottamassa monta ylösajoa putkeen ja kaikki menivät hienosti. Siitä rohkaistuneena ajattelin, että nyt me kokeillaan Hyvinkäällä onneamme. Jälleen kerran mun lähes täydellinen Miinani oli hyvä ja emäntä ihan jälkeen jäänyt idiootti. Voisin kirjoittaa romaanin kaikista tekemistäni ohjausvirheitäni, mutta nämä vievät kirkkaan voiton! Kuka lähettää koiran noutoon, kun sanotaan, että älä lähetä. Kuinka hitaasti voi ihmisen ajatus kulkea? No sinne pistin 150 metrin päähän noutoon, vaikka järkevää olisi ollut mennä yli kolme kertaa lähemmäksi ennen lähetystä. Koiraa piti sitten lähteä tukemaan, koska välissä oli myös leveä valtaoja ja matka oli luonnollisesti liian pitkä. Lintu löytyi hyvin, ja tuotiin perille asti, kunnes emäntä luuli taktikoivansa ja meni vastaan ihan valtaojan partaalle ja otti linnun koiran suusta koiran ollessa vedessä. Sinne meni haavakkolintu ja taas Miina sai paikata emännän tekosia ja noutaa linnun uudelleen. Kaksi pistettä noudosta ja AVO3. Ja toinen hieno nouto ei paikannut tätä mähläystä.

Analyysina Miinasta itsestään: luonteeltaan se on suloinen. Se haluaisi aina olla ihan lähellä ja halia. Siinä se on samanlainen kuin edesmennyt Nanamme: todellinen painautuja. Luonteen miinukseksi voidaan mainita, että se on sellainen takakireä vanhapiika (vaikka rouva onkin) suhteessa muihin koiriin. Se ei pidä siitä, että joku vieras koira tulee tekemään tuttavuutta sen kanssa. Tuttujen koirien kanssa sillä ei ole sellaisia tuntemuksia. Paitsi kasvattini Nikkin kanssa, joka itsessään ei ole mikään helppo koira erikoisine fiksaatioineen. Omassa laumassa suhteet toimivat ja cockereille tyypillisesti nukkuvatkin toistensa päällä.

Koulutettavuus on ollut tosi hyvä lukuunottamatta toistonkestävyyttä. Olin tottunut Miinan isän Eddien kanssa siihen, että toistoja voidaan ottaa lukemattomia innon kärsimättä. Eddie ei välttämättä ole se penaalin terävin kynä, mutta työinto sillä on loputon. Joten piti ohjelmoida itsensä uudelleen Miinan kohdalla. Ja yleensä jos näitä kahta treenailee yhdessä, niin Miina otettava ensin, koska muuten olen kalibroitunut liian reipashenkikseksi Eddien kanssa. Miinan kanssa pitää olla pehmeämpi ja kannustavampi. Eddie saa kannustuksen pelkästään silkasta vauhdinhurmasta. Kuitenkin Eddie on näistä eniten minuun sitoutunut. Miina kulkisi mieluiten Juhan kanssa.

Rakastan Miinan hakukuviota. Se on sellainen notkea kärppämäinen: siro ja vauhdikas. Isällään on reipas ja voimakas: kyllä kuuluu kun mennä ryskää.

Miina on myös ensimmäinen koiristani, jolla ei ole ollut minkäänlaisia luovutusongelmia. Olen siis kehittynyt tai koira on riittävän erilainen.

Päästään siis kysmykseen astuttaako vai ei? Jotenkin viime kevään 8 pentua vei kaikki voimat....





torstai 1. lokakuuta 2015

Zeus

Toimme keväällä Englannista cockeriuroksen: Corbinsbere CamBerwel Beau "Zeus". Olin jo pidempään etsinyt erisukuista pentua. Alun perin sen piti olla narttu, mutta koska pentueeseen syntyi vain uroksia, niin sellainen sitten otettiin. Minun innostukseni juuri tähän oli emälinja, joka on Mansergh-kennelin tekosia (Lue lisää esim: James Leigh Roslin Williams). Kenneli on kasvattanut cockereita yli 80 vuoden ajan. Ja ovat pitäneet omaa erityistä linjaansa koko ajan. Olen huolissani rodun monimuotoisuudesta ja siksi minusta onkin kiinnostavaa, että 8 polvessa (1990-l)on  Gb.ShCh Coltrim Mississippi Gambler JW, (kuva koirasta). Samoin he ovat 1970-luvulla käyttäneet Falconer's Envoy Of Ware (kuva) nimistä koiraa. (Tosiasiassa käyttisten sukutauluissa on Speckle of Ardoonin kautta paljon ns. näyttelyverta. En tiedä montako kertaa se siellä kertautuu, jos esim 14 polvessa VOI olla 16384 koiraa...) Joka tapauksessa mielenkiintoista, että ovat nähneet tarpeelliseksi heittää sekaan "vierasta" verta parin kymmenen vuoden välein.


Zeus on Corbinsbere kennelin kasvatti. Kennelissä on useita cockereita, pari springeriä ja yksi käyttölinjan clumppi. Tracy Corbin (kasvattaja) on ammattimainen kouluttaja, joka keskittyy spanieleiden ja noutajien metsästyskoulutukseen positiivisin menetelmin. Field Trialeissa ei ole ehtinyt käymään erityisen paljon, koska yrittäjän touhuissa menee liikaa aikaa. Zeuksen isällä on tosin yksi voitto Novice luokasta.


Zeus taas tuntuu melko tyypilliseltä käyttölinjan pentuvaiheen cockeriurokselta: elämä on mahtavaa, osallistuminen kaikkeen on tärkeää, into korvaa puuttuvan järjen ja pääasia on vauhti. Reipas ja rohkea pentu, mutta ei itseriittoinen. Jos vertaa Eddieen (jo tietysti on aikuinen uros), niin on hienostuneemman ja pehmeämmän oloinen luonteeltaan. Eddie on sellainen jätkä ja rokkitähti. Rakenteeltaan on kevyt ja setterimäisen korkeajalkainen (mutta cockerinkokoinen). Raajat ovat suorat ja hyvin kulmautuneet. Minun henkilökohtainen preferenssi on, että pidän korkeajalkaisista enemmän kuin matalaraajaisemmista. Kaikki sormet ristiin, että on myös terve!


Tässä on video Zeuksesta, jonka kanssa tehdään ensimmäisen kerran käsikosketusta.

Zeus on minun ja sisareni Helenan yhteisprojekti.


sunnuntai 30. elokuuta 2015

Aikaongelmia

Kirjoitin pitkän postauksen ja en tallentanut sitä. Tämä ohjelma kaatui ja meni motivaatio kirjoittaa uutta. Aiheena oli krooninen ajanpuute. Tiedän, että kaikilla on tismalleen saman verran aikaa: 24/7/365. Mutta miten sen voi käyttää esimerkiksi hyväkseen harrastustaan ajatellen. Minulta kysytty mm. miksi minun koirilla ei harrasteta enempää tai miksi niillä ei sen parempia tuloksia. Syyllinen löytyy täältä! Vähässä on ne viikonloput, jolloin on mahdollista kisata. 

Tämä koiraharrastus"skene" pyörii toimistoaikaan työskentelevien aikataulussa. Se ei taas sovi kovin hyvin vuorotyötä tekevä perheenäidin, joka on sivutoiminen yrittäjä, aikatauluun. Käytännössä esim. Ainoat metsästyskokeet, joihin pääsen, ovat niitä, joissa olen itse toimitsijana. Ja se on huono yhtälö. Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, kuinka huonosti siedän painetta ja keskittyminen herpaantuu helposti. Vs. Koetoimitsija+kilpailija~ liikaa hommaa.

No elämä on semmosta, kun se nyt sattuu olemaan. Voihan olla, että tulevaisuudessa tilanne muuttuu. Ainakin helpottuu, kun lapset kasvavat ja tulevat itsenäisemmiksi ja "järkevämmiksi". Olen aina ihaillut heitä, jotka pystyvät treenaamaan lasten läsnäollessa. Minulta se ei onnistu kovin hyvin. Onneksi tämä vuorotyö mahdollistaa koirien treenaamisen, kun muut ovat töissä, koulussa ja päiväkodissa.

Tässä minun aktiivijengi: Miina ja Eddie. Vielä odottavat oman jahtikauden avausta. Olin nimittäin leikkauksessa juuri kauden avajaisten aikoihin. Vieläkin on komeat mustelmat vatsanalueella. 

Paljon on tapahtunut ja paljon on kirjoitettavaa. Katsotaan, jos kirjoittamisen tahti lisääntyy. Se sama ajan puute on estänyt tämänkin blogin kirjoittamisen.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Pentuja, pentuja!

Anteeksi rakkaat lukijat! En kuitenkaan ole hylännyt teitä. On vaan ollut niin liikaa tekemistä, että olisin jaksanut kirjoittaa teille!

Päällimmäisenä on nyt se, että meillä on pentuja! Sain mahdollisuuden astuttaa Jukka Paroisen Sissin. Tarinan alku on vuodessa 2009, jolloin haimme kaksi suloista cockerin pentua Englannista: Taimin ja Sissin. Sovimme, että jos jompi kumpi menee pieleen ja siitä ei tulekaan jalostuskoiraa, niin voimme lainata toista. Ja näin kävi. Taimi osoittautui liian haastavaksi kouluttaa. Sen sijaan Sissi on taas todella helppo kouluttaa. Taimi toimii reppukoirana eli vajaavaisesti koulutettuna metsästyskoirana, mutta tämä ei vastaa meidän käsitystä jalostuskelpoisesta cockerista.

Joulukuun puolessa välissä Sissi ja Late olivat täällä molemmat lainassa. Olen vapaan astutustyylin kannattaja. Uros ja narttu saavat rauhassa kuherrella ja flirttailla keskenään ja valita itse koska astuvat. Ja saavat astua valvotusti niin monta kertaa kuin haluavat. Näin uskon, että tulee isoja ja vahvoja pentueita. Uskon myös, että jos narttu tai uros ei halua, niin ei saa astuttaa. Siihen on syynsä ja sitä pitää uskoa. Näin toimittiin Sissin ja Laten kanssa: romanssi sai kehittyä rauhassa. Kaikki kävi kuin tanssi.

Tiesimme etukäteen, että Sissi on hyvä synnyttäjä. Ja niin oli. Ensimmäinen pentu syntyi kahden korvilla yöllä. Kaksi pentua oli syntynyt, kun lähdin töihin (työnantaja olikin muuttanut tiimiäni, joten en saanutkaan vapaata tuona viikonloppuna). Kahdeksan aikaan kaikki 8 pentua oli syntynyt ja kaikki oli hyvin pentulaatikossa. Ihana tunne! Kokemus kun on muustakin...