perjantai 27. helmikuuta 2015

Pentuja, pentuja!

Anteeksi rakkaat lukijat! En kuitenkaan ole hylännyt teitä. On vaan ollut niin liikaa tekemistä, että olisin jaksanut kirjoittaa teille!

Päällimmäisenä on nyt se, että meillä on pentuja! Sain mahdollisuuden astuttaa Jukka Paroisen Sissin. Tarinan alku on vuodessa 2009, jolloin haimme kaksi suloista cockerin pentua Englannista: Taimin ja Sissin. Sovimme, että jos jompi kumpi menee pieleen ja siitä ei tulekaan jalostuskoiraa, niin voimme lainata toista. Ja näin kävi. Taimi osoittautui liian haastavaksi kouluttaa. Sen sijaan Sissi on taas todella helppo kouluttaa. Taimi toimii reppukoirana eli vajaavaisesti koulutettuna metsästyskoirana, mutta tämä ei vastaa meidän käsitystä jalostuskelpoisesta cockerista.

Joulukuun puolessa välissä Sissi ja Late olivat täällä molemmat lainassa. Olen vapaan astutustyylin kannattaja. Uros ja narttu saavat rauhassa kuherrella ja flirttailla keskenään ja valita itse koska astuvat. Ja saavat astua valvotusti niin monta kertaa kuin haluavat. Näin uskon, että tulee isoja ja vahvoja pentueita. Uskon myös, että jos narttu tai uros ei halua, niin ei saa astuttaa. Siihen on syynsä ja sitä pitää uskoa. Näin toimittiin Sissin ja Laten kanssa: romanssi sai kehittyä rauhassa. Kaikki kävi kuin tanssi.

Tiesimme etukäteen, että Sissi on hyvä synnyttäjä. Ja niin oli. Ensimmäinen pentu syntyi kahden korvilla yöllä. Kaksi pentua oli syntynyt, kun lähdin töihin (työnantaja olikin muuttanut tiimiäni, joten en saanutkaan vapaata tuona viikonloppuna). Kahdeksan aikaan kaikki 8 pentua oli syntynyt ja kaikki oli hyvin pentulaatikossa. Ihana tunne! Kokemus kun on muustakin...