Uusi vuosi 2011

Uuden vuoden kunniaksi lähtivät viimeisetkin pennut pois kotoa. Jännittävästi alkoi heti Joulun jälkeen puhelimet soimaan. Keskustelin käyttölinjan cockerista neljän eri henkilön kanssa viikon sisään. Tämä lienee ennätys! Ihmiset ovat huomanneet tämän pienen ja näppärän koiran, mikä ilostuttaa minua.

Aloin olemaan huolestunut Chilin ja Remun (Pekka) kohtalosta, nimittäin sain uudelleen sairaslomaa ja tällä kertaa aina äitysloman alkuun. Minua on vaivannut voimakas väsymys ja paha olo jo pitkän aikaa. Siksi olin onnellinen, että pojat saivat omat perheet, jotka jaksavat keskittyä pentujen eteen päin viemiseen. Minulla ei olisi ollut siihen resursseja. Olin toki aloittanut sosiaalistamisen vieraiden ihmisten ja lasten kanssa, hihnaan totuttamisen, ruokakupille istuttamisen etc. Olin superonnellinen, että pääsivät kunnon perheisiin. Ja samalla tyytyväinen siihen, että meillä on vaan nämä järkevät aikuiset koirat kotona. Meillä kun on erittäin helppo lauma tällä hetkellä. Ainoa, mikä rasittaa on Nanan dementiakäyttäytyminen (lisääntynyt haukkuminen, "kuuroutuminen" ja ajoittainen sisälle pissaaminen).

Eilen sunnuntaina oli 12 viikkoisrokotukset pennuille ja viisi oli meillä telmuamassa. Ja kyllä oli vauhtia ja rähinääkin. Sofi, sijoitusnarttuni, nukkui muiden pentujen lähdettyä pari tuntia putkeen. Mahtoi olla raskasta. Yleisvaikutelma oli minusta hyvä: reippaita pentuja kaikki!Veeti, Remu, Chili, Stella ja Sofi

Joku on varmaan ihmetellyt, että miksi en ole kirjoitellut Eddiestä ja siitä miten hyvin meillä kausi päättyi (VOI2 98p). Syy: en ole jaksanut. No sanottaan nyt niin, että olen koiraan enemmän kuin tyytyväinen. Nyt meillä on edessä kauneusvirheen korjaus ensi syksyä varten. Eddie tulee ylösajosta luokse odottamaan käskyä.