Miina uimaan rannasta kuin rannasta

Miina on aina ollut varovainen uusien asioiden kanssa ja tarvitsee aikaa sopetuakseen uusiin asioihin. Siinä se eroaa isästään, joka ei epäröi eikä meinaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Miinan ollessa alle vuoden ikäinen epäilimme, että se ei ui lainkaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Se ui hyvin ja halukkaasti. Veteenmeno sen sijaan on ollut haastavaa. Sitä ultimateparasta veteenmenopaikkaa ei tunnu aina löytyyvän. Kun se etsii sitä parasta paikkaa, hukkuu markkeraukset. Ja uudenlaiset rannat ovat olleet aina ihmettelyn paikka. Tämän kesän projektina onkin ollut "Miina uimaan rannasta kuin rannasta". Ja se onkin kovasti kehittynyt, mutta vieläkin helposti menee paikka-arpajaiset päälle.

Tässä on rantakalliolta vauhdikas elämäniloinen nouto.

Tässä taas suolammen upottavat reunat on harjoituksen kohteena. Tässä tehtävänä nouto saarekkeen yli vedestä. Joten haastava suoritus.

 

Tässä Miina on mökillä kivilaiturilla ja harjoituksen kohteena on siitä uimaanmeno. Sekin onnistui loistavasti! Jatkamme siis harjoituksia!

Mustat Geekköset lähtivät

L. G-pentue saivat kaikki metsästävät kivat kodit. Neljä pentua jäi tänne Etelä-Suomeen ja yksi muutti niinkin kauas kuin Kemiin asti. Omistajat vaikuttavat tyytyväisiltä koiriinsa. Varmasti on tullut uudenlaista vauhtia perheisiin. Cockerinpennuista kun ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.

Muotoa monituista

Olen ollut cockereiden jalostustoimikunnassa toista vuotta. Ajankohtaista tällä hetkellä on jalostuksentavoiteohjelman päivittäminen. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja haastava projekti. Tekstiä, tilastoa ja analyysiä on tuotettava satakunta sivua. Rotu on kovin sillä tavalla monimuotoinen, että koirat ja harrastajat ovat hyvin heterogeeninen porukka vai onko?

Cockerspanielit ry käynnisti yhdessä Genoscoperin kanssa geneettisen monimuotoisuustutkimuksen rodun osalta. Jalostuksen tavoiteohjelman laatimisessa on olennaista tietää, että millä tasolla sen osalta oikeasti olemme. Tosiasia on se, että suljetun rodun jokaisessa sukupolvessa menetämme lopullisesti geenejä ja niitä ei tule mistään lisää, ellei tapahdu mutaatioita. Näin toki tapahtuu, mutta se ei yksinään riitä ylläpitämään geneettistä monimuotoisuutta. Vaikka meillä on yksi maailman suurimmista roduista, joissa on monta erillistä populaatiota, niin emme voi oikeasti tietää, mitä siellä koirien sisällä on DNA-tasolla. Rodussa on ollut lukemattomia siitosmatadoreja. On käytetty krouvia sisäsiitosta. Käyttölinjaiset kävivät läpi geneettisen pullonkaulan myksomatoosin jälkeen Englannissa. Rotua on värijalostettu välillä hyvin vahvasti (esim. Englannissa oli aikoinaan klubi, joka keskittyi vain punaisten cockereiden jalostamiseen) yms. On ehkä sekoitettu vaivihkaa muita rotuja käyttöominaisuuksien tai värin takia tms. On jännittävää nähdä, millaiseksi totuus muodostuu. Ilman kurkistusta sinne sisälle se on vain MUTUA (musta tuntuu).'

Cockereita on tutkittu oikeastaan hävettävän vähän verrattuina puolet pienempiin rotuihin esim englanninspringeri tai walesi. Tämän takia emme ole vielä saaneet rotukohtaisia profiileja. Laskin palleroista, että ehkä 6 cockeria on testattu, kun vähintään 30 pitää saada, jotta käppyrät saadaan. Ehkä olemme tuudittautuneita omaan suuruuteemme? No onhan se testikin kallis, mutta pari näyttelykäyntiä tai koekäyntiä ja se on siinä. Voisimme ehkä sittenkin tietää, olisiko se meidän "soopeli" kuitenkin domino tai mitä se genetiikka siellä sukutaulun takana oikeasti sanoo. Ja onko se sukutaulu edes oikea?  Eihän tämä testi tietenkään vääriä sukutauluja etsi ja ei ole tarkoituskaan etsiä niitä, mutta väärien polveutumistietojen osuus on varsin korkea. Arviot vaihtelevat, mutta esimerkiksi AKC:n (American Kennel Club) selvityksen mukaan noin 10% pennuista polveutuu niiden rekisterikirjan tiedoista poiketen. Joko tahallisesti tai tahattomasti sukutaulut voivat siis olla vääriä. Kuka tietää?

Henkilökohtaisesti en usko, että voidaan loputtomasti vain yhdistellä yhden saman rodun koiria toisiinsa. Koirista tulee liian samanperintäisiä ja mitä siitä seuraa: rodun taantuminen. Uskon, että rodunjalostuksen tulevaisuus tulee olemaan jossain vaiheessa suunnitelmalliset ja tarkkaan harkitut risteyttämiset. Esim, spanieleissa joudutaan ajan myötä palaamaan sadan vuoden takaisiin aikoihin, jolloin samassa pentuessa saattoi syntyä useampaa rotua ja niitä sitten eri rotuihin rekisteröitiin tai siirrettiin haluttuihin rotuihin. Esimerkiksi sama koira saattoi lauantaina esiintyä cockerikehässä ja sunnuntaina fieldikehässä näyttelyssä. Tavallaanhan nämä ovat rotumuunnoksia ja englantilaisethan rekisteröivätkin ne ensisijaisesti spanieleiksi ja sitten esimerkiksi cockereiksi: Spaniel (Cocker). Koska tämä aika on, ei voi tietää, mutta arjalainen puhdasrotuisuus ei mielestäni voi jatkua pitkään. Vaikka kuinka rakastaisi rotuaan sen puhtaudessaan ja omine hassuinen piirteineen.

Luettavaa:
http://www.instituteofcaninebiology.org/whats-in-the-gene-pool.html
http://www.instituteofcaninebiology.org/the-pox-of-popular-sires.html
http://www.instituteofcaninebiology.org/what-population-genetics-can-tell-us-about-a-breed.html
http://www.kennelliitto.fi/perinnollinen-monimuotoisuus-ja-jalostuspohja

Rakastan rotuani ja suhtaudun siihen intohimoisesti ja samalla olen huolissani sen tulevaisuudesta. Tunnen vastuun suurena ja raskaana: pitäisi kasvattaa terveitä, hyväluonteisia koiria, jotka toimivat tehtävässään ja edes sinne päin näyttävät cockereilta. Olen aina halunnut tietää kaikesta kaiken. Tiedän! Mahdotonta, mutta kun haluaa! Haluan tietää myös koiristani kaiken. Ja niin ilmeisesti Ninakin! Siksi niille on tehty laajasti kaiken maailman tutkimuksia ja niitä kuskattu eri kinkereisiin, jotta tietäisi, mitä minulla on "tallissa". Siispä koirillemme on tehty myös monimuotoisuustutkimus seuraavasti:

Anni "Whaupley Anniken" eli ylimummo

Taimi "Sanaigmore Dawn"

Miina "Multifarious Adalmiina"

Lisäksi seuraavista on otettu näytteet Eddie "Witch:Hunt's Eddie Vedder" ja Ladysplit's Goldielocks. Seuraavat kasvatit tullaan myös testaamaan: L. Gloriana ja L. Bianca. Viimeinen edustaa näyttelylinjaa. Ainoastaan viimeinen tulee saamaan Cockerikerhon sponsorituen, sillä halusin antaa muille käyttölinjan koirien omistajille mahdollisuuden sponssiin.

Kasvua ja kehitystä

Geekköset kasvat kovaa vauhtia. Niistä on tullut omia pieniä persooniaan. Ovat reippaita ja aktiivisia niin, kun kunnon cockerinpentujen kuuluukin olla. Ne ovat valloittaneet koko talon ja siirtyneet pihallekin touhuamaan. Ovat saaneet vapaasti olla meidän aikuisten koirien kanssa, sillä ne ovat ehdottoman pitkäpinnaisia ja hyväluonteisia eläimiä. Isovanhemmat suhtautuvat jälkeläisiinsä hyvin eri tavoin. anni hoitaa ja leikittää ja Eddie vaivautuneesti väistelee. Äiti-Miina on ollut fantastinen äiti, tosin alkaa hiukan myöskin olla vaivautunut. Imettää kuitenkin vielä. Pennut ovat nyt syöneet kiinteää kolme viikkoa ja saaneet kaksi kertaa matolääkettä. Kynnet on leikattu kerran. Sirut on laitettu. Kodit on kaikilla. Nimetkin on. Elämä on siis hyvällä mallilla.

Mitähän lienee mielessä?

Goldielocks kantaa siipeä

Miina ja pentu

Me ollaan kaivamassa

Pentuja pentuja!

Nyt uskaltaa kirjoittaa pennuista. Muutama vuosi sitten sairastettuani keskivaikean masennuksen, jotain meni pysyvästi rikki. Suurimpaankin onneen liittyy ne mustaakin mustemmat reunat. Niin tähänkin, vaikka kaikki meni enemmän kuin hienosti. Nyt kun pennut ovat kaksi viikkoa vanhat, niin uskaltaa olla iloinen kaikesta: Miina on erinomainen äiti, joka synnytti ilman mitään apua. Seurailin vain vierestä ja jännitin ja lähetin yksityisviestejä yläkertaan. Pennut, viisi kappaletta, syntyivät kuuden tunnin aikahaarukassa aamu kolmen ja yhdeksän välillä. Tulin puoli yksi yöllä kotiin ja ehdin juuri nukkumaan, kun aloin kuunnella hermostunutta ramppausta koirahuoneesta. Koira kainaloon ja olo molemmille mukavaksi kodinhoitohuoneesseen ja odottelemaan avautumisvaiheen päättymistä. Samoilla silmillä lähdin sitten uudelleen töihin. Hiukan oli hysteeristä olla töissä, mutta sujui se kuitenkin.

Pennut ovat kaikki mustia ja yksi niistä aivan koko musta pikku-Eddie. Kennelin tyyliin kuuluu tämä musta väri. Kokoonpanossa on kolme narttua ja kaksi urosta. Kaikki reippaita ja hyvin samankokoisia: noin 300g syntymäpainoltaan. Ovat kasvaneet tasaisesti. 

Olen kovasti innostunut pennuista ja olen täytellyt Puppy Plan-nimistä ohjelmaa ja aion viedä sen läpi kokonaisuudessaan. http://thepuppyplan.com/ Lapset ovat myös innostuneita. Markus jopa hiukan liikaa ja joskus on vaikea saada pysymään poissa laatikosta. Ja se ei aina kyllä onnistukaan.

Kuvia. Lisää tulee, kun muistikortti löytyy. Se päätyi jonnekin varmaan talteen....

Kuvaleikittelyä

Kokeilin Miinalaisen kuvaan onOne Perfect effect kuvankäsittelyohjelmaa. Melko mukavan maalauksenomaisen kuvan sain aikaiseksi:

Miksi Miina? Miksi Piki?

Miina ja Piki

Päätin sitten kertoa, miksi olen päätynyt tekemään seuraavan yhdistelmän: Ladysplit's Dinodas ja Multifarious Adalmiina (sukutaulu linkissä). Kaikki jotka tuntevat tämän meidän kasvatustoiminnan tietävät, ettei se todellakaan ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaan pikemminkin päin vastoin. Kennelnimi on ollut vuodesta 2001 ja sille on kasvatettu viisi rekisteröityä pentuetta ja yksi enkelipentue, joka koskaan ei päätynyt rekisteriin asti. Kolme ensimmäistä pentuetta oli näyttelylinjaisia. Ensimmäisestä pentueesta kotiin jäänyt narttu kuoli syöpään alle kaksivuotiaana ja toista en saanut kantavaksi. Seuraavan pentueen kaksi muuten tervettä narttua jäi käyttämättä mielestäni epätyypillisen ja hankalan luonteen takia. Kolmannen pentueen ainoa narttu jäi käyttämättä keskeytetyn luonnetestin takia (kyllä normaalin cockerin se pitää kestää). Neljännessä pentueessa oli viisi urosta (joita muut ovat menestyksekkäästi käyttäneet jalostukseen) ja viidennen pentueen sijoittamani nartun pentue kuoli epämuodostumiin (mahahalkio, kitalakihalkio, sydänvika, ja heikko vastustuskyky). Kaikki menehtyivät alle viikon ikäisenä. Summa en ole vielä onnistunut kasvattamaan yhtään pentuetta omalla kasvatilla. Välillä tuntuu, että miksi vaivautua, mutta toisaalta taas kiinnostus on niin kova. Paljon on kyyneleitä vierinyt pitkin poskia.

Miksi Miina:

-se on tähän päivään mennessä ollut täysin terve. Se ei raavi itseään. Sillä on hyvä vatsa. Sen korvissa ei ole ollut mitään huolta aiheuttavaa. Se on silmäterve. Sillä on tiiviit polvet ja kyynärät puhtaat. Geenitestien suhteen se on terve. Sen ainoa tiedossa oleva terveydellinen miinus on lonkat, joiden suhteen se on riski.

-se on käyttöominaisuuksiltaan hyvä. Sponttaninoutaja. Sen pää kestää kuumat tilanteet. Se on ollut helppo kouluttaa ja se on hyvin kontaktinhaluinen. Ja kahden ihmisen projektina olemisesta huolimatta toimii hyvin.

Miinusta sille tulee veteenmenon haluttomuudesta. Ui hyvin ja mielellään, mutta rannalta veteen pulahtaminen vaatii aina pienet arpajaiset

-suloinen ja vaatimaton luonne. Helppo käsitellä ja täysin luotettava lasten kanssa. Pieni miinus pienestä herkkyydestä, mutta sekin mielestäni on aika tyypillistä nuorille cockerinartuille.

-Koetulos SPME:stä (jota rasitti epäonnistunut vesityö).

-MH-kuvaus suoritettu

-Geneettiseltä monimuotoisuudeltaan helmi cockereiden joukossa:

Miksi Piki?

-Piki oli omassa pentueessa oma suosikkini vahvan kontaktin takia

-osoitti nuorena hyvät lahjansa voittamalla silloisen Haastajan

-tervelonkkainen (indeksi 108) ja jättänyt tervettä lonkkaa

-jättänyt lahjakkaita pentuja, jotka ovat menestyneet SPME:ssä ja muuallakin

-mukava vauhdikas ja reipas luonne

-tähän ikään ollut terve

-halusin nimen omaan käyttää omaa kasvattia, jolla oli terveet lonkat

-halusin nimenomaan Annin jälkeläisen tähän. Tasapainoinen narttu, joka on jättänyt upeaa jälkeä kaikissa pentueissaan. Unelmakantanarttu

-Eikä se Bobbykään lainkaan haittaa siellä sukutaulussa, koska sekin oli yksi upeimmista cockereista, jonka tiedän. Plus ne Championship winnerit siellä sukutaulussa... ei haittaa nekään.

Yhdistelmän viidenpolven sukusiitos on 0,59 ja sukukatokerroin on 1,00. Tätä voidaan pitää erinomaisena käyttöcockereilla.

Uskon vahvasti tähän pentueeseen ja odotan sieltä hyviä metsästyskoiria, joilla voi tehdä tulosta myös kokeissa. Niin riski on siellä lonkissa, mutta minusta se kannattaa ottaa.

 Miina

Piki