fasaaneja ja kunnon heikkoutta

Olimme tässä taannoin tuttuja auttamassa fasaanien ajojahdissa tässä Hyvinkäällä: http://www.astrakaninfasaanisafarit.fi/index.html Hauskaa on se, että meillä yhteistä se, että äitini on seurustellut aikoinaan heidän setänsä kanssa ainakin 15 vuotta. No joka tapauksessa olimme siellä avustamassa riistan liikkeelle saamisessa ja noudoissakin. Eddien kanssa meni hyvin, vaikkakin sama vanha ylösajosta "tiedottaminen" jatkukin. Pidän siitä, että se on jotenkin niin luotettava koira. Ainoa vaan, että emännän kunto ei oikein riitä. Olin aivan loppu päivän jälkeen.

Ja sama homma eilisen jälkeen. Halusimme Ninan kanssa ehdottomasti mennä katsomaan Metsästysspanieleiden järjestämää koetta Janakkalassa. Sinne oli kutsuttu Annin kasvattaja Andy Robinson tuomariksi ja tottahan Andyä piti käydä katsomassa. Koe oli oikein hienosti järjestetty ja koirat toimivat riistarikkaassa maastossa hienosti. Harmi vaan, että minulla petti kunto niin, että oli aivan pakko lähteä kotiin sieltä. Kolmisen tuntia lumisessa maastossa oli aivan liikaa naiselle, jonka laskettu aika on reilun kolmeen viikon päässä. Olisi ollut mukavaa jutella Andyn kanssa enemmänkin.

Eddien kanssa olemme harjoitelleet laukauksesta istumista ja eipä oikeastaan muuta. Jatkamme harjoituksia. Remu lähti kotiinsa nyt illalla ja täällä on kovasti rauhallista.

Kaikenmoista

Pitkästä aikaa taas jaksoin alkaa kirjoittelemaan. Odottelen televisiosta Wallanderin alkua (vaikka en ole kovin innostunut tästä englanninkielisestä versiosta). Samalla voin päivitellä kuulumisia. Raskaus (omani siis) etenee ja enää 5,5 viikkoa laskettuun aikaan. Olen niin kyllästynyt koko hommaan varsinkin, kun kuvotuksen tunne vaan jatkuu ja jatkuu. Ainoa joka siihen auttaa, on syöminen ja siis en voi syödä koko aikaa... Toivoisin, että pystyisin tuntemaan itseni virkeäksi ja aikaansaavaksi, mutta ei kyllä tunnu siltä. Synnytys lienee lääke siihen.

Olin viikko sitten Eddien kanssa Metsästysspanielit ry:n järjestämässä riistakoulutuksessa. Meillähän on Eddien kanssa tämä kauneusvirhe: se tulee ylösajosta luokse odottamaan ohjeita. Koulutus oli erinomainen ja kiitos siitä kouluttajille! Diagnoosiakin tuli: Eddie ottaa laukauksen luoksetulokäskynä => siispä harjoittelemaan istumista kaikissa muodoissa ja erityisesti laukauksesta. Odottelen siis, että saan taas kehoni itselleni ja pystyn aloittamaan treenit kunnolla. Nina oli Taimin kanssa myöskin paikalla ja sille saatiin sikäli onnistunut harjoitus, että syksyllä aikaan saamamme jumi riistatilanteessa saatiin purettua. Tilalle tuli tietysti paukkunouto jollei peräti peräänmeno (erinomaisen luonteva noutaja kuitenkin). Sellaisen koiran kanssa voi kuitenkin metsästää ja se on korjattavissa kuitenkin. Taimilla on tapana reagoida siitä ahdistaviin tai muuten epämiellyttäviin asioihin menemällä maahan ja kieltäytymällä liikkumasta. Se vaikuttaa hyvin ohjaajapehmeältä koiralta, jota ei juurikaan voi käskyttää. Sikäli se on hyvin erilainen verrattuna muihin meidän turboihin, joissa on vähintääkin olemassa "piilokovuutta". Eddie ei esim. ole moksiskaan tiukastakaan käskyttämisestä. Anni taas monesti on kaukanakin nöyrästä, mutta se saattaa kyllä johtua siitä, että tietyjä asioita on sen kohdalla katsottu läpi sormien. Tarkku taas on todellinen besserwisseri.

Juha on viime aikoina ulkoiluttanut turboja (kun minusta ei siihen ole). Ilmeisesti olen jotain opettanut niille kunnolla, kun mies on niin onnellinen, kun koirat tottelevat ja ne voidaan ottaa seuraamaan, kun tarvitsee. Mummelin kanssa ei jaksa lenkkeillä... en kyllä oikein minäkään, kun tuntuu, ettei kuuntele, eikä ymmärrä mitään. Onneksi sen liikunnan tarve on aika vähäinen nykyään.

Viikko sitten maanantaina E-pentue oli meillä rokotettavana. Kaikkiaan viisi koiranpentua pisti meidän huushollin aivan sekaisin. Reippaita pikkuriiviöitä!