Nyt uskaltaa kirjoittaa pennuista. Muutama vuosi sitten sairastettuani keskivaikean masennuksen, jotain meni pysyvästi rikki. Suurimpaankin onneen liittyy ne mustaakin mustemmat reunat. Niin tähänkin, vaikka kaikki meni enemmän kuin hienosti. Nyt kun pennut ovat kaksi viikkoa vanhat, niin uskaltaa olla iloinen kaikesta: Miina on erinomainen äiti, joka synnytti ilman mitään apua. Seurailin vain vierestä ja jännitin ja lähetin yksityisviestejä yläkertaan. Pennut, viisi kappaletta, syntyivät kuuden tunnin aikahaarukassa aamu kolmen ja yhdeksän välillä. Tulin puoli yksi yöllä kotiin ja ehdin juuri nukkumaan, kun aloin kuunnella hermostunutta ramppausta koirahuoneesta. Koira kainaloon ja olo molemmille mukavaksi kodinhoitohuoneesseen ja odottelemaan avautumisvaiheen päättymistä. Samoilla silmillä lähdin sitten uudelleen töihin. Hiukan oli hysteeristä olla töissä, mutta sujui se kuitenkin.
Pennut ovat kaikki mustia ja yksi niistä aivan koko musta pikku-Eddie. Kennelin tyyliin kuuluu tämä musta väri. Kokoonpanossa on kolme narttua ja kaksi urosta. Kaikki reippaita ja hyvin samankokoisia: noin 300g syntymäpainoltaan. Ovat kasvaneet tasaisesti.
Olen kovasti innostunut pennuista ja olen täytellyt Puppy Plan-nimistä ohjelmaa ja aion viedä sen läpi kokonaisuudessaan. http://thepuppyplan.com/ Lapset ovat myös innostuneita. Markus jopa hiukan liikaa ja joskus on vaikea saada pysymään poissa laatikosta. Ja se ei aina kyllä onnistukaan.
Kuvia. Lisää tulee, kun muistikortti löytyy. Se päätyi jonnekin varmaan talteen....
