Uudet sivut

Kun uusi aika on alkanut kennelissä, niin sain vihdoinkin tehtyä uudet kotisivut. Edelliset onkin muistaakseni vuodelta 2003, hivenen vanhanaikaiset siis. Uudella ajalla tarkoitan sitä, että kennelissä ei ole enää yhtään näyttelylinjaista. Lähipiirissä on kasvattini Nikki, mutta muuten kaikki cockerit ovat käyttölinjan koiria. Ihmisellä on rajallisesti aikaa ja resursseja, ja minulla ei ole niitä niin paljon, kun minusta tarvitaan näyttelylinjaisten kasvattamiseen. Näyttelyt eivät kiinnosta enää ollenkaan. Trimmaaminen on tuskallista, kun olen sen verran allerginen koiran hilseelle, että reagoin vieraiden koirien hilseelle. Jos meinaa kasvattaa näyttelylinjaisia, niin kyllä niitä kasvatteja pitäisi voida trimmata. Lisäksi koirien liikuttamiseen ja treenaamiseen menee sen verran aikaa, että ei voi kovin montaa koiraa kotona pitää. Oli kohtuullisen helppo päätös siis.

Nikki

Nyt on ollut vain Anni ja Eddie kotosalla ja kumpaakin on ollut aikaa treenailla. Anni se on hauska, vaikka se on ollut hyvin vähällä treenillä pitkän aikaa, osaa se siitä huolimatta ohjaukset kuin vettä vaan. Onni on Anni. Tuli taas todistettua, kun pitkämielinen koira se on: Anni on aina ollut "huono" syömään. Ehkä sille riittäisi kerran päivässä ruokkiminen? Oli sitten taas Annin ruuat syömättä ja tullessani paikalle, Markus laittaa koiranruokaa kaksin käsin suuhunsa. Anniakin alkoi syöminen kiinnostaa ja painaa päänsä kuppiin. Mitä tekee Markus? Ottaa Annia korvasta kiinni ja siirtää sen vetämällä pois kupilta jatkaakseen syömistä. Anni: "Ahaa, okei, sä haluat syödä. Ei siinä sitten mitään." Anni ei myöskään ole moksistaan, kun Markus ottaa sen turkista tukea. Siis jos jollakin on hyvä luonne, niin se on Annilla. Varsinkin kun siltä on hävinnyt se nuoruuden kaahottaminen.

Anni

Eddien kanssa olemme edistyneet. Olen ottanut tavoitteeksi rauhallisuuden tavoittelun ja istuen luovuttamisen.   Ei meillä ole mitään varsinaista ongelmaa, mutta se kiihtyy 0-100 niin nopeasti, että haluan rauhoittaa sitä. Samoin kun sillä on jotain suussa, niin pysähtyminen on vaikeaa. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa ja olenkin nyt vaatinut aivan rauhallista istumista ilman mitään hännänheilutuksia tai tassunnostoja. Kierrokset putoavat nyt nopeammin. Samoin olen alkanut rauhallisesti vaatia istuen luovuttamista ja se onnistuu jo joten kuten ilman häiriötä. Olen varma, että olen itse rakentanut tuon kiihtymisen luovuttamisen yhteydessä: koska sillä oli pentuna isot kunniakierrokset, niin hermostuin siitä ja mitä nyt ohjaajan kiihtymisestä seuraa? Ei mitään hyvää. Jos ajatellaan Eddien noutoa, niin se noutaa hyvin ja luovuttaa vauhdista. Eikä koskaan tarvitse pelätä mitään vatuloimista linnun tai damin kanssa. Mutta haluan lisätä hallintaa.

Metsästyshommat ovat Juhan peurakytistelyä. Vaikka huonosti ne liikkuvat. Viime viikonlopun intensiivisen kyttäyksen tuloksena oli yksi (iso) rusakko. Kotiin tuli mies, joka alkoi puhua mäyräkoirasta... Kaikenlaista...

Naakku Vaakkuli

Nyt on sitten Nanan päivät päättyneet. Nina tuli nukuttamaan sen 8.1, joten sille tuli ikää reilu 12,5 vuotta. Syy lopetukseen oli sen siirtyminen omaan dementtiseen maailmaansa ja sen kanssa kommunikoiminen alkoi olla vaikeaa. Esimerkiksi se ei enää ymmärtänyt luoksetulokäskyjä, joten se alkoi olla vaarallinen itselleen. Sitä ei saanut ulkoa sisälle, kun vain jos itse halusi tai käytiin erikseen ohjaamassa. Lisäksi Nanalla oli se syksyllä tullut linssiluksaatio, jonka kivulloisuudesta ei ollut käsitystä. Varmasti jotain kipuja oli, koska nuoli tassuaan.

Jotenkin on hyvä olla, koska tietää, että koiralla oli hyvä elämä ja sai elää terveenä lähes koko elämänsä. Surutyö onkin osittain tullut tehtyä etukäteen, koska tiesimme, että dementialääkitys auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Olen loputtoman kiitollinen tälle koiralle siitä, että oli helppo ja kiva nuoren parin ensimmäinen yhteinen koira, joka muutti oman koiraharrastuksen tyystin. Sillä kasvatin ensimmäisen pentueeni, kävin ensimmäistä kertaa näyttelyissä ja kokeissa. Se oli tyttären suosikkikoira.

Itkin itkuni kootessani seuraavaa kuva-albumia: Nanan kuvia

Ekströmin Tiina laittoi Facebookissa ihanan runon (kiitos siitä!):

Älä turhaan itke.
Sain elää rikkaan elämän
ja nyt on minun aikani päästä lentoon.
Saada takaisin nuoruuteni elinvoimat,
olla vapaa liitämään lailla linnun.
Ja muista, että en ole kokonaan poissa.
Vaikka et minua enää näe,
kuljen silti mukanasi.
Jään asumaan sydämeesi.
Minä katselen sinua pilvistä,
seuraan joka askeltasi.
Minä vartioin untasi.
Kun olet surullinen tai yksinäinen,
minä olen luonasi.
Eikä eromme ole ikuinen,
vielä tulee päivä jolloin taas tapaamme