torstai 29. toukokuuta 2014

Mustat Geekköset lähtivät


L. G-pentue saivat kaikki metsästävät kivat kodit. Neljä pentua jäi tänne Etelä-Suomeen ja yksi muutti niinkin kauas kuin Kemiin asti. Omistajat vaikuttavat tyytyväisiltä koiriinsa. Varmasti on tullut uudenlaista vauhtia perheisiin. Cockerinpennuista kun ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.

Muotoa monituista

Olen ollut cockereiden jalostustoimikunnassa toista vuotta. Ajankohtaista tällä hetkellä on jalostuksentavoiteohjelman päivittäminen. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja haastava projekti. Tekstiä, tilastoa ja analyysiä on tuotettava satakunta sivua. Rotu on kovin sillä tavalla monimuotoinen, että koirat ja harrastajat ovat hyvin heterogeeninen porukka vai onko?

Cockerspanielit ry käynnisti yhdessä Genoscoperin kanssa geneettisen monimuotoisuustutkimuksen rodun osalta. Jalostuksen tavoiteohjelman laatimisessa on olennaista tietää, että millä tasolla sen osalta oikeasti olemme. Tosiasia on se, että suljetun rodun jokaisessa sukupolvessa menetämme lopullisesti geenejä ja niitä ei tule mistään lisää, ellei tapahdu mutaatioita. Näin toki tapahtuu, mutta se ei yksinään riitä ylläpitämään geneettistä monimuotoisuutta. Vaikka meillä on yksi maailman suurimmista roduista, joissa on monta erillistä populaatiota, niin emme voi oikeasti tietää, mitä siellä koirien sisällä on DNA-tasolla. Rodussa on ollut lukemattomia siitosmatadoreja. On käytetty krouvia sisäsiitosta. Käyttölinjaiset kävivät läpi geneettisen pullonkaulan myksomatoosin jälkeen Englannissa. Rotua on värijalostettu välillä hyvin vahvasti (esim. Englannissa oli aikoinaan klubi, joka keskittyi vain punaisten cockereiden jalostamiseen) yms. On ehkä sekoitettu vaivihkaa muita rotuja käyttöominaisuuksien tai värin takia tms. On jännittävää nähdä, millaiseksi totuus muodostuu. Ilman kurkistusta sinne sisälle se on vain MUTUA (musta tuntuu).'

Cockereita on tutkittu oikeastaan hävettävän vähän verrattuina puolet pienempiin rotuihin esim englanninspringeri tai walesi. Tämän takia emme ole vielä saaneet rotukohtaisia profiileja. Laskin palleroista, että ehkä 6 cockeria on testattu, kun vähintään 30 pitää saada, jotta käppyrät saadaan. Ehkä olemme tuudittautuneita omaan suuruuteemme? No onhan se testikin kallis, mutta pari näyttelykäyntiä tai koekäyntiä ja se on siinä. Voisimme ehkä sittenkin tietää, olisiko se meidän "soopeli" kuitenkin domino tai mitä se genetiikka siellä sukutaulun takana oikeasti sanoo. Ja onko se sukutaulu edes oikea?  Eihän tämä testi tietenkään vääriä sukutauluja etsi ja ei ole tarkoituskaan etsiä niitä, mutta väärien polveutumistietojen osuus on varsin korkea. Arviot vaihtelevat, mutta esimerkiksi AKC:n (American Kennel Club) selvityksen mukaan noin 10% pennuista polveutuu niiden rekisterikirjan tiedoista poiketen. Joko tahallisesti tai tahattomasti sukutaulut voivat siis olla vääriä. Kuka tietää?

Henkilökohtaisesti en usko, että voidaan loputtomasti vain yhdistellä yhden saman rodun koiria toisiinsa. Koirista tulee liian samanperintäisiä ja mitä siitä seuraa: rodun taantuminen. Uskon, että rodunjalostuksen tulevaisuus tulee olemaan jossain vaiheessa suunnitelmalliset ja tarkkaan harkitut risteyttämiset. Esim, spanieleissa joudutaan ajan myötä palaamaan sadan vuoden takaisiin aikoihin, jolloin samassa pentuessa saattoi syntyä useampaa rotua ja niitä sitten eri rotuihin rekisteröitiin tai siirrettiin haluttuihin rotuihin. Esimerkiksi sama koira saattoi lauantaina esiintyä cockerikehässä ja sunnuntaina fieldikehässä näyttelyssä. Tavallaanhan nämä ovat rotumuunnoksia ja englantilaisethan rekisteröivätkin ne ensisijaisesti spanieleiksi ja sitten esimerkiksi cockereiksi: Spaniel (Cocker). Koska tämä aika on, ei voi tietää, mutta arjalainen puhdasrotuisuus ei mielestäni voi jatkua pitkään. Vaikka kuinka rakastaisi rotuaan sen puhtaudessaan ja omine hassuinen piirteineen.

Luettavaa:
http://www.instituteofcaninebiology.org/whats-in-the-gene-pool.html
http://www.instituteofcaninebiology.org/the-pox-of-popular-sires.html
http://www.instituteofcaninebiology.org/what-population-genetics-can-tell-us-about-a-breed.html
http://www.kennelliitto.fi/perinnollinen-monimuotoisuus-ja-jalostuspohja

Rakastan rotuani ja suhtaudun siihen intohimoisesti ja samalla olen huolissani sen tulevaisuudesta. Tunnen vastuun suurena ja raskaana: pitäisi kasvattaa terveitä, hyväluonteisia koiria, jotka toimivat tehtävässään ja edes sinne päin näyttävät cockereilta. Olen aina halunnut tietää kaikesta kaiken. Tiedän! Mahdotonta, mutta kun haluaa! Haluan tietää myös koiristani kaiken. Ja niin ilmeisesti Ninakin! Siksi niille on tehty laajasti kaiken maailman tutkimuksia ja niitä kuskattu eri kinkereisiin, jotta tietäisi, mitä minulla on "tallissa". Siispä koirillemme on tehty myös monimuotoisuustutkimus seuraavasti:

Anni "Whaupley Anniken" eli ylimummo


Taimi "Sanaigmore Dawn"

Miina "Multifarious Adalmiina"

Lisäksi seuraavista on otettu näytteet Eddie "Witch:Hunt's Eddie Vedder" ja Ladysplit's Goldielocks. Seuraavat kasvatit tullaan myös testaamaan: L. Gloriana ja L. Bianca. Viimeinen edustaa näyttelylinjaa. Ainoastaan viimeinen tulee saamaan Cockerikerhon sponsorituen, sillä halusin antaa muille käyttölinjan koirien omistajille mahdollisuuden sponssiin.