Blogi siirtyy

Heissan armaat lukijat:

Blogini siirtyy päivittymään toisen blogin yhteyteen: koiraharrastaja.fi

Pennut lähtivät kauan sitten

Ja niin ne Miinan pennut saivat hyvät metsästävät kodit. Iriskin lähti vihdoin omaan kotiinsa Raisioon. Koko perhe, jopa Juhakin, oli valtavan ihastuneita Irikseen. Juhahan se on tässä perhessä se järjenääni, muuten näitä elukoita saattaisi olla resursseihin nähden liikaa.

Mahtava nähdä, mitä näistä pennuista oikein tulee!

Meidän pennut

En tiedä miten muualla pennut kasvatetaan, mutta kerronpa miten meillä homma tapahtuu viisi viikkoa tai sitä isompien pentujen kanssa.

Pennut asuvat isompien koirien kanssa samassa huoneessa omassa aitauksessaan. Aikuisiahan meillä on kolme. Päivä alkaa sillä, että isot pääsevät ulos ja pienet pääsevät aitauksestaan juoksemaan ympäri taloa. Makuuhuoneisiin ovat ovet kiinni, mutta muuten saavat riekkua siellä missä haluavat.

Ruuan saavat yhtäaikaa isojen kanssa. Isot syövät omassa lukaalissaan ja pienet keittiössä. Ruuan jälkeen kaikki pääsevät pihalle. Meillä pennut pääsevät viisi viikoisesta ulkoilemaan useamman kerran päivässä. Tietysti säävarauksella, mutta tosiasia on, että pentujen on opittava olemaan ulkona ja tekemään tarpeensa sinne. Hauskat pakenevat pihalle takaoven luukusta heti kuin silmät välttää. Luukku pitääkin pitää lukittuna, etteivät vallan yksin sinne säntäile.

Ulkoilun jälkeen kaikki tulevat sisälle ja asettuvat kukin minnekin läjiin nukkumaan. Sama toistuu kolme kertaa päivässä.

Lapset leikkivät pentujen kanssa ja minä koitan tehdä niin kanssa joka päivä jotain uutta ja jännittävää. 

Pennuilla on runsaasti leluja, joihin voivat purkaa intoaan ja harjoitella kantamista

Pennut siis elävät meidän elämää meidän kanssamme. Viettävä suurimman osa päivästä poissa aitauksestaan isojen koirien kanssa. Niillä on Annimummu, joka hoitaa jokaista vuorotellen ja Eddievaari, joka muistuttelee välillä, ettei ihan iholle tartte tulla. Näin uskon, että oppivat puhumaan "koiraa". Touhutessaan meidän kanssamme ne oppivat ymmärtämään ihmistä.

Miinan ja Dubblen pennut

Pennut kasvavat kovaa kyytiä. Ovat nopeasti muuttuneet mönkijöistä aktiivisiksi hännänheluttajiksi.Pienet  persoonallisuudet alkavat nousta esiin. Tämän hetkinen suosikkini on piskuinen Iris, joka on pienin, mutta aktiivisin. Häntäkin vispaa tuhatta ja sataa. Se saattaisi olla ilman sijoituskotia. (Kotiin ei voi jättää, koska koiramäärä on rajattu kolmeen minusta riippumattomista syistä 😝). Iris on pannallisesti tummapinkki, jos haluat seurata sen kehitystä!

 Pentuja on kuvattu videolle ja pyrinkin lataamaan videot nettiin youtubeen https://youtu.be/D7VD7YBLHMI

Tai kennelin Facebooksivulle http://fb.me/msg/KennelLadysplits

Miksi cockeri?

Minulle tämä valinta on aina olla kristallinkirkas. Cockeri se olla pitää. Mutta miksi?

1. Rakastan cockerin luonnetta. Cockeriin liitän seuraavat adjektiivit: hassun hauska, iloinen, lempeä, suloinen, läheisyyttä kovasti rakastava, aina valmiina toimintaan, kekseliäs, fiksu, nopea oppimaan ja sosiaalinen. Aivan täydellinen hyvänmielen koira!

2. Cockerin koko. Täydellinen meille. Riittävän iso ollakseen tehokas maastossa ja riittävän pieni kulkeakseen kätevästi mukana vaikka kainalossa. Autoon mahtuu monta. Lapsille hyvän kokoinen

3. Tehokas metsästyskoira. Se on niin täydellinen meidän käyttöön. Sopii monenlaiseen hommaan ja metsästysmahdollisuudet ovat laajat. Hyvä noutaja! Haultaan tehokas ja kiva katsoa.

4. Kaunis. Kauneudella tarkoitan käyttölinjan koirien funktionaalisuutta ja kauniita ilmeitä.