sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Treeniä treeniä

On niin mukavaa, kun päivällä on reilusti pituutta. Tulee treenattua koirien kanssa kunnolla. Minulla on tapana käydä ne läpi Miina-Eddie-Anni järjestyksessä ja samalla pääsevät kukin lenkille. Miinan kanssa me olemme aloittaneet paikallaanoloharjoitukset. Haluaa niin kovasti tulla luokse ja kestää korkeintaan kahden metrin poistumisen. Hitaasti hyvä tulee. Kestää muuten paljon paremmin damien heittelyn kuin minun poistumisen. Hakuharjoituksissa olen muutaman kerran heitellyt damia pysähtymismielessä, mutta tuntuu ottavan nokkiinsa siitä. Haku menee tuijotteluksi. Pitää antaa aikaa vielä ja ottaa hitaammin. Ehkä hiukan motivoituahakua?


Miinalla fasaanidami

  Olen innostunut kuvaamaan Eddien ja minun treenejä. Olemme erityisesti harjoitelleet noudon luovuttamista (sehän on ollut lähinnä koppi) ja lähihakua. Lisäksi olemme Juhan avustuksella harjoitelleet eteen lähetyksissä pysäytyksiä ihan damin vieressä. Ne alkavat onnistua Juhan napattua pari kertaa damin sen nenän edestä. Pientä epäröintiä on ilmassa pysähdyttyä ja koittaakin kysyä lupaa ensin Juhalta, mutta lopulta kääntää päänsä katsoakseen minua. Tästä ei ole videokuvaa. Kahdesta edellisestä on:



Annin kanssa touhutaan vaan kaikenmoista. Se on mun hyvänmielen koirani: loppumaton ilon ja huvin lähde:

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Semmottista

Mulla alkaa olla otsikoiden keksimisessä näköjään suuria ongelmia. Ehkä johtuu siitä, että aina kerääntyy kaikenlaista kirjoitettavaa ja siksi otsikossa pitäisi olla monta asiaakin. No ei nyt ole.

Kuvailin videon pätkää mun ja Eddien treeneistä. Olen siis harjoitellut koiran pysäyttämistä ihan reilusti viime aikoina Olemmehan kärsineet hiukan heikosta ohjattavuudesta aina. Seli seli sen ajan puutteen kanssa ja sillä lailla: Eddie-video

Miina pysyy paikoillaan damia heitettäessä ja on muutenkin edistynyt huimasti. Melkoisen herkkis se on kyllä, mutta miellyttää kuitenkin minua paljon.

Melkein on itselläkin pentukuume, kun tutuilla on niin kovasti pentuja ja Facebook on täynnä pentukuvia. Käyttölinjan cockerista tuntuu olevan nyt kova kysyntä ja vaikuttaa siltä, että kaikki tarvitsijat eivät saa sellaista, koska cockerilla ei keskiverrosti ole kovin isoja pentueita. Esimerkiksi englanninspringeri saa aika paljon reippaamman kokoisia pentueita. Onni tässä on se, että harvoin jää yli mitään ja pennuille saadaan metsästävät kodit tai siitä kovasti kiinnostuneet kodit. Itselle ainakin on tärkeää kasvattaa nimenomaan metsästyskoiria ja myydä ne metsästäviin koteihin. Sehän on minun oma suurin kiinnostuksen kohde: metsästys ja koetoiminta. Minua ei haittaa koirien käyttö muuhunkin harrastamiseen, mutta lähtökohtaisesti mielenkiinnon tulee olla käyttötarkoituksessa. Tästä esimerkkinä Sofi: monitoimi koira, joka on palkittu metsästyskokeissa ja sai sunnuntaina ensimmäisen 0-voiton agilityssä: rata

Katto on valmis ja minusta siitä tuli todella hieno. Konesaumakattona sen pitäisi nyt kestää:


Prinsessa Sonja Olivia täytti 6.5 5 vuotta. Mihin se aika oikein valuu? Juurihan Sonjakin oli pieni vauva. Ja nyt on prinsessaikäinen tyttö. Jännä tämä prinsessavaihe tytöillä. Se kuulemma kuuluu tyttöjen kehitykseen ja se onkin lähes kaikilla pikkutytöillä jossain vaiheessa. Tosin minulta se on kyllä jäänyt kokonaan väliin. Sonjan ikäisenä pelasin poikien kanssa hiekkalaatikolla autoilla ja marmorikuulilla. Sitten kun koulu alkoi, niin oli aivan järkytys, kun poikien kuului olla tyhmiä ja niiden kanssa ei pitänyt muka leikkiä. En ole vieläkään tajunnut koko asiaa.




torstai 3. toukokuuta 2012

Kattoremppaa ja muuta

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista meininkiä. Miinalla on ollut kovin jännää ja aluksi meinasi olla liiankin jännää. Kattoremppamiehet kolistelivat ja paukuttivat niin, että Miina alkoi pelkäämään heitä. Pihalla ollessa vaan kierteli kaukaa ja haukkui. On se vaan niin erilainen isäänsä verrattuna, Eddie kun ei ole mistään moksiskaan. Ehkä on ihan tervettä seuraa tälle teinityttärelleen. Aika kun on kulunut, niin Miinakin on sopeutunut näihin miehiin (ensialkuun meinasi muutkin miehet olla kamalia) ja on uskaltanut käydä tervehtimässä heitä. Melkoista luonnetestiä on tämä kuitenkin ollut sille: kattoremontti, pienet lapset, koulutusviikonloppu, pihan siivoaminen ja lehtien puhaltaminen. Ja kaikista on selvitty ja lapsista parhaiten. Olisi ollut tänäänkin oikea kodakmoment, kun Markus leipoi Miinaa koirien tyynyllä olohuoneessa ja koira oli tyytyväinen.

Koiria olen treenaillut joka päivä hiukan. Miinalle hakuharjoituksia ja pysähtymisiä pillinvihellykseen ja paikallaanolemista. Eddielle lähinnä tottiskuvioita, koska on juoksukiellossa telottuaan jalkansa. Vaan millä estät koiraa juoksemasta sen ollessa vapaana pihalla. Tuntuu, että korvat tuulessa lepattaen juokseminen on eniten palkitsevaa sille.

 isä ja tytär

Katto alkaa olla valmis. Enää puuttuu räystäät ja juoksut ja viimeistely. Melkoinen "upgreidaus" talolle, kun katto laitetaan kuntoon (kattohan oli aaltopeltiä ennestään). Laitan kuvia, kun se alkaa olla valmis. Vapun miniloma meni räystäslautojen maalauksessa, pihan siivoamisessa ja kaikelaisen puujätteen polttamisessa (mm. leikkimökki ja grillikatos, jotka purettiin maalämmön edestä). Kumpikin teki 8h työpäivää pihalla ja äitini oli katsomassa lapsia. Nyt alkaisi takapiha olla multaa ja siemeniä vaille... vaan mistäpä raha, kun maalämpöremppa meni miinuksen puolelle, kun jouduimme extempore tekemään käyttövesijärjestelmäänkin remppaa? Nyt tiedän (melkein), miltä tuntuu Saharassa asuvista, kun hiekkapölyä on joka paikassa. En ehdi siivoamaan niin nopeasti, kuin pöly kantautuu takapihalta sisälle niin meidän kuin koirienkin jaloissa.