sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Cockeriviikonloppu

Melkoisen touhukas, mutta mukava viikonloppu takana. Olin lauantaina cockereiden erikoisnäyttelyssä pitämässä omaa putiikkiani ja samalla cockereiden kerhokauppaa. Sunnuntaina oli vuorossa sijoituskoirani Sofin MH-kuvaus yhdessä Markuksen kanssa. Nyt väsyttää todella kovasti. Pitäisi tehdä inventaario tavaroista jne, mutta ajatus ei oikein kulje kunnolla.

Lauantai oli oikein mukava päivä, vaikka toki satoi aika runsaasti. Minua se ei haitannut, koska olin onneksi sisällä. Kaupa kävi ja mukavia ihmisiä oli. Stressin meinasi aiheuttaa oman autoni  vesipumpun rikkoutuminen. Mietin, että miten ihmeessä pääsen kimpsuineni ja kampsuineni paikalle? Onneksi appiukon Volvo oli käytettävissä sillä ehdolla, että se on lauantai-iltana klo 18. takaisin. Onneksi kaikki tavarat mahtuivat sinne kyytiin, ettei tarvinnut ajaa kahteen kertaan. Matkahan ei ole kuin 20 minuuttia yhteen suuntaan, mutta kuitenkin.

Ikimuistoisen päivästä teki se, että yllättäen kaksi Annin tytärtä saivat käyttöluokasta EH:n. En ollut kuvitellut, että niin voisi käydä, että käyttölinjainen voisi EH:n saada. Kyllähän se on niin, että se ulkomuoto on niin erilainen. Näillä tyttärillä tosin rakenne on oikeasti hyvä ja sellainen kuin käyttökoiralla kuuluukin olla. Suorat raajat ja liioittelematon runko ja miellyttävä pääkin vielä. Ja kovasti Annin näköisiä ovat kumpinkin. Anni tosin nykyään näyttä enemmänkin jakkihärältä kuin cockerilta, kun turkki on niin ihmeellinen. Koirat olivat siis Frosty Morning'seja, joten mulla ei ollut osaa eikä arpaa tähän hommaan, muuta kuin emän toisena omistajana.

Kuura (FM's Mireia), Judy (FM's Malena) ja Ginny (Saxaphone Pont), joka muuten sai H:n (kuva on Ninan)

Auto palautui tasan klo 18 Vaarilan pihalle ja huh, hiki meinasi tulla kiireessä.

Sunnuntaina pakkasin Markuksen autoon ja ajelimme Oittaalle MH-kuvaukseen. Hiukan tuotti haastetta pojan kanssa seisoskelu. Onneksi oli mukana kantoreppu,  banaania, maitoa ja rusinoita. Jaksoikin sitten lähes loppuun asti, kritiikin kohdalla tuli väsyitku. Sofi, joka oli syy paikalle saapumiseemme osoittautui aika lailla sellaiseksi, jonkalaiseksi olin sen ajatellutkin: Rohkea koira, joka ei piittaa leikkimisestä. Hauska yhdistelmä isäänsä ja äitiään. Eddie on tosi rohkea koira, joka palautuu tosi nopeasti ja rakastaa vetoleikkejä. Anni taas tulee suorastaan pahoinvoivan näköiseksi, jos sen kanssa yrittää mitään vetoleikkejä. Kaiken kaiken kaikkiaan minulla on hyvä kuva Sofista terve, toimiva ja hyvän luonteinen koira.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Treeniä treeniä

On niin mukavaa, kun päivällä on reilusti pituutta. Tulee treenattua koirien kanssa kunnolla. Minulla on tapana käydä ne läpi Miina-Eddie-Anni järjestyksessä ja samalla pääsevät kukin lenkille. Miinan kanssa me olemme aloittaneet paikallaanoloharjoitukset. Haluaa niin kovasti tulla luokse ja kestää korkeintaan kahden metrin poistumisen. Hitaasti hyvä tulee. Kestää muuten paljon paremmin damien heittelyn kuin minun poistumisen. Hakuharjoituksissa olen muutaman kerran heitellyt damia pysähtymismielessä, mutta tuntuu ottavan nokkiinsa siitä. Haku menee tuijotteluksi. Pitää antaa aikaa vielä ja ottaa hitaammin. Ehkä hiukan motivoituahakua?


Miinalla fasaanidami

  Olen innostunut kuvaamaan Eddien ja minun treenejä. Olemme erityisesti harjoitelleet noudon luovuttamista (sehän on ollut lähinnä koppi) ja lähihakua. Lisäksi olemme Juhan avustuksella harjoitelleet eteen lähetyksissä pysäytyksiä ihan damin vieressä. Ne alkavat onnistua Juhan napattua pari kertaa damin sen nenän edestä. Pientä epäröintiä on ilmassa pysähdyttyä ja koittaakin kysyä lupaa ensin Juhalta, mutta lopulta kääntää päänsä katsoakseen minua. Tästä ei ole videokuvaa. Kahdesta edellisestä on:



Annin kanssa touhutaan vaan kaikenmoista. Se on mun hyvänmielen koirani: loppumaton ilon ja huvin lähde:

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Semmottista

Mulla alkaa olla otsikoiden keksimisessä näköjään suuria ongelmia. Ehkä johtuu siitä, että aina kerääntyy kaikenlaista kirjoitettavaa ja siksi otsikossa pitäisi olla monta asiaakin. No ei nyt ole.

Kuvailin videon pätkää mun ja Eddien treeneistä. Olen siis harjoitellut koiran pysäyttämistä ihan reilusti viime aikoina Olemmehan kärsineet hiukan heikosta ohjattavuudesta aina. Seli seli sen ajan puutteen kanssa ja sillä lailla: Eddie-video

Miina pysyy paikoillaan damia heitettäessä ja on muutenkin edistynyt huimasti. Melkoisen herkkis se on kyllä, mutta miellyttää kuitenkin minua paljon.

Melkein on itselläkin pentukuume, kun tutuilla on niin kovasti pentuja ja Facebook on täynnä pentukuvia. Käyttölinjan cockerista tuntuu olevan nyt kova kysyntä ja vaikuttaa siltä, että kaikki tarvitsijat eivät saa sellaista, koska cockerilla ei keskiverrosti ole kovin isoja pentueita. Esimerkiksi englanninspringeri saa aika paljon reippaamman kokoisia pentueita. Onni tässä on se, että harvoin jää yli mitään ja pennuille saadaan metsästävät kodit tai siitä kovasti kiinnostuneet kodit. Itselle ainakin on tärkeää kasvattaa nimenomaan metsästyskoiria ja myydä ne metsästäviin koteihin. Sehän on minun oma suurin kiinnostuksen kohde: metsästys ja koetoiminta. Minua ei haittaa koirien käyttö muuhunkin harrastamiseen, mutta lähtökohtaisesti mielenkiinnon tulee olla käyttötarkoituksessa. Tästä esimerkkinä Sofi: monitoimi koira, joka on palkittu metsästyskokeissa ja sai sunnuntaina ensimmäisen 0-voiton agilityssä: rata

Katto on valmis ja minusta siitä tuli todella hieno. Konesaumakattona sen pitäisi nyt kestää:


Prinsessa Sonja Olivia täytti 6.5 5 vuotta. Mihin se aika oikein valuu? Juurihan Sonjakin oli pieni vauva. Ja nyt on prinsessaikäinen tyttö. Jännä tämä prinsessavaihe tytöillä. Se kuulemma kuuluu tyttöjen kehitykseen ja se onkin lähes kaikilla pikkutytöillä jossain vaiheessa. Tosin minulta se on kyllä jäänyt kokonaan väliin. Sonjan ikäisenä pelasin poikien kanssa hiekkalaatikolla autoilla ja marmorikuulilla. Sitten kun koulu alkoi, niin oli aivan järkytys, kun poikien kuului olla tyhmiä ja niiden kanssa ei pitänyt muka leikkiä. En ole vieläkään tajunnut koko asiaa.




torstai 3. toukokuuta 2012

Kattoremppaa ja muuta

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista meininkiä. Miinalla on ollut kovin jännää ja aluksi meinasi olla liiankin jännää. Kattoremppamiehet kolistelivat ja paukuttivat niin, että Miina alkoi pelkäämään heitä. Pihalla ollessa vaan kierteli kaukaa ja haukkui. On se vaan niin erilainen isäänsä verrattuna, Eddie kun ei ole mistään moksiskaan. Ehkä on ihan tervettä seuraa tälle teinityttärelleen. Aika kun on kulunut, niin Miinakin on sopeutunut näihin miehiin (ensialkuun meinasi muutkin miehet olla kamalia) ja on uskaltanut käydä tervehtimässä heitä. Melkoista luonnetestiä on tämä kuitenkin ollut sille: kattoremontti, pienet lapset, koulutusviikonloppu, pihan siivoaminen ja lehtien puhaltaminen. Ja kaikista on selvitty ja lapsista parhaiten. Olisi ollut tänäänkin oikea kodakmoment, kun Markus leipoi Miinaa koirien tyynyllä olohuoneessa ja koira oli tyytyväinen.

Koiria olen treenaillut joka päivä hiukan. Miinalle hakuharjoituksia ja pysähtymisiä pillinvihellykseen ja paikallaanolemista. Eddielle lähinnä tottiskuvioita, koska on juoksukiellossa telottuaan jalkansa. Vaan millä estät koiraa juoksemasta sen ollessa vapaana pihalla. Tuntuu, että korvat tuulessa lepattaen juokseminen on eniten palkitsevaa sille.

 isä ja tytär

Katto alkaa olla valmis. Enää puuttuu räystäät ja juoksut ja viimeistely. Melkoinen "upgreidaus" talolle, kun katto laitetaan kuntoon (kattohan oli aaltopeltiä ennestään). Laitan kuvia, kun se alkaa olla valmis. Vapun miniloma meni räystäslautojen maalauksessa, pihan siivoamisessa ja kaikelaisen puujätteen polttamisessa (mm. leikkimökki ja grillikatos, jotka purettiin maalämmön edestä). Kumpikin teki 8h työpäivää pihalla ja äitini oli katsomassa lapsia. Nyt alkaisi takapiha olla multaa ja siemeniä vaille... vaan mistäpä raha, kun maalämpöremppa meni miinuksen puolelle, kun jouduimme extempore tekemään käyttövesijärjestelmäänkin remppaa? Nyt tiedän (melkein), miltä tuntuu Saharassa asuvista, kun hiekkapölyä on joka paikassa. En ehdi siivoamaan niin nopeasti, kuin pöly kantautuu takapihalta sisälle niin meidän kuin koirienkin jaloissa.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Miina Mii

Me vaihdettiin koiria Ninan kanssa. Minä kouluttelen Miinaa ja Nina trimmailee Annia. Onneksi olin treenaillut Miinaa sen ollessa meillä, joten kontakti oli valmiina. Sitä vaan sitten herättelemään ja muistia virkistämään. On jännä vertailla isää ja tytärtä. Eddie on vauhdikas, voimakas koira, jolla on sitä kovuutta jonkin verrankin. Miinallekin on vauhtia, mutta niin on pehmeyttäkin. Sähäkkä ja nöyrä koira, pitäisi olla helppo tällä kokemuksella koulutella. Ja onkin. Aloitin ihan kontaktiharjoituksilla ja leikkimällä pallon kanssa. Siis tämä on Peter Burtonin neuvoma hakuleikki, kannustetaan samalla koiraa taistelemaan ts. kaivamaan ja möyrimään ohjaajan edessä maastossa nenä maassa. Ohjaaja on polvillaan pennun edessä leikkimässä. Pallo piiloitellaan koiran huomaamatta ja annetaan sen löytää se käyttämällä nenäänsä. Tämän harjoituksen idea on saada pentu käyttämään nenäänsä ja pitämään se maassa. Tätä voidaan sitten varioida miten sitten kokee tarpeelliseksi. Tätä voidaan myös käyttää pysähtymisharjoituksena: koiran kanssa leikitään ja yhtäkkiä pallo lentää ja koirasta otetaan kiinni jne.

 Miina harjoittelee...

Eddien kanssa olemme harjoitelleet parihakua. Sille kun näissä meidän hommissa käyttöä. Sitä pitääkin harjoitella. Se nimittäin ottaa jonkin verran häiriötä muiden ohjaajien pillityksistä ja alkaa kyselemään minulta ja vauhti hidastuu. Kyllä se siitä kuitenkin.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Flunssaa ja aivotoimintaa

Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet tiukasti flunssan parissa. Aina tuntuu, että kun on nuha, niin aivotkin ovat täynnä räkää. Sen verran tahmeasti ajattelu kulkee. On melkoista koittaa toipua flunssasta, kun on marakattilauma kotona. Ei voi vaan vetäytyä sänkyyn peiton alle lepäämään, kun on taapero ja leikki-ikäinen kotona. Ja kun se talo ja ne koiratkin vaativat huomiota.

Flunssan lisäksi, mikä selkeästi haittaa mun ajatusten vapaata liikettä, on talon siisteys. Jos on kovin sekaisin ja likainen, niin ei pysty mihinkään ennen, kuin siivoaa sen. Ja sekaisin se on, kun on lapsia. Tuntuu kuin koko ajan saisi olla
  • nostamassa tavaroita paikoilleen, 
  • komentamassa Sonjaa siivoamaan leikkinsä pois ennen, kuin aloittaa uuden
  • kieltämässä Markusta painamasta nappeja, pudottamasta tavaroita vessanpönttöön, kiipeämästä joka paikkaan 
  • pesemässä ja linttaamassa pyykkiä
  • täyttämässä ja tyhjentämässä astianpesukonetta
  • pyyhkimässä paikkoja
  • etc
Koirat ovat vähiten sotkevia (aikuiset, koulutetut ja kasvatetut, 2 kpl). Paitsi *hermot kiristyy* parhaillaan oleva kurakausi. Ollapa kunnolliset kenneltilat pesumahdollisuuksineen! Unelma olisi omalla sisäänkäynnillä, mutta talon yhteydessä. Siellä olisi kunnolliset pesumahdollisuudet, lattialämmitys ja ilmastointi. Sinne voisi sitten jättää tyypit kuivumaan lenkin jälkeen. Sieltä olisi myös kulku ulkotarhoihin. Nythän niiden tilat ovat saunan eteisessä, keittiön ja olohuoneen vieressä ja ne eivät ole ihan käynnölliset. Vaikka toki ihan käyttökelpoiset. Koirat ovat kuitenkin "tuhoeläimiä" eli helposti hajoittavat pintamateriaaleja etc. Nämä meidän koiratilat ovatkin jo ihan korjauksen tarpeessa. Aina joku pentu on syönyt seinää tai järsinyt jotain kulmaa. Lattiamateriaali on laminaattia ja se on monesta kohtaa turvonnut, kun juoma-astia on kaatunut, koirat ovat olleet märkiä etc. Seinissä on lasikuitutapettia, muuten ihan kiva, mutta on sitä vanhaa, jonka kuvoista menee ikä ja terveys hinkatessa likaa. No, rahaa odotellessa...

Ensin laitetaan katto, jota aletaan asentamaan viikolla 16. Ja budjetti on jo nyt 2 000 euroa miinuksella (käyttövesijärjestelmän yllättäva korjaaminen veti miinukselle)... Ja entäs piha? Siinä onkin tämän kevään suurin homma: n. 800 m2 pitäisi laittaa uutta nurmea takapihalle. Ja pitäisi tehdä pihasuunnitelma. Ainakin jonkinlainen... mutta kun ei kiinnosta (tai no kiinnostaa, mutta ei tarpeeksi). Ei ole mitään kompetenssia siihen puuhaan. Mun puutarhahommat on sitä, että ostetaan jotain kukkivia kasveja ja nykäistään ne jonnekin kasvamaan. Sitten huomataan, että tuli istutettua väärään paikkaan tai sitten meni nappiin. Puutarhan rakentaminen ja suunnittelu amelkoista perehtymistä ja ei oikein ole kuitenkaan niin suurta motivaatiota. Olisi hienoa, jos voisi teettää sen suunnitelman, mutta tämän hetkisessä tilanteessa se on vain unelmaa. Siellä pihan perällä on yksi kirsikkapuu. Sille olisi ihana saada muutama omenapuu. Karhunvattua kanssa olisi kiva. Juha haluaisi mustaherukkaa. Ja minä isoja pioneja....

Puuhommia riittää maanlämmön edestä kaaduista puista ja myrskyn kaatamista puista tuolla "meidän metsässä". No ensi talvena on saunapuita. Se on aina plussaa ja puulämmitteinen sauna on fantastinen.

Yksivuotias

 Markus 1 vuotta 21.3.2012

Pieni mies
(Jukka Kuoppamäen laulu)

Pieni mies, sinä naurat aina niin.
Pieni mies, unohdu et kyyneliin.
Pieni mies, sua kauan odotin.
Pieni mies, sinut viimein omistin.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sinun katson kasvavan.
Pieni mies, näen päivän koittavan.
Pieni mies, jolloin seuraani sut saan.
Pieni mies, rinnalleni kulkemaan.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sitä vielä tiedä et.
Pieni mies, miten paljon merkitset.
Pieni mies, olet tärkein päällä maan.
Pieni mies, maailmain saat kukkimaan.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sinun katson kasvavan. 
Pieni mies, näen päivän koittavan.
Pieni mies, jolloin jatkat työtä mun.
Pieni mies, jätän kaiken käsiis’ sun.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, kun sä kerran vanhenet.
Pieni mies, silloin yksin ole et,
Pieni mies, omat pojat sulla on.
Pieni mies, tiedät mitä onni on.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.

Pieni mies, sinun katson kasvavan.
Pieni mies, näen päivän koittavan.
Pieni mies, jolloin suuri olet niin.
Pieni mies, kasvat isän haaveisiin.
Pieni mies, pieni mies, pieni mies.