Tältä tuntuu

Tässä viime päivien tunnelmat ihan puhtaasti. Kaikki hommat seisoo ja nukuttaa ja oksetaa... Onko tämä nyt sitä ihmisen elämän parasta aikaa?

Väsymystä ja paljon tapahtumia

Taas on tovi vierähtänyt viimeisestä blogi-kirjoittelusta. Valtava fyysinen väsymys on vaivannut jo pidemmän aikaa ja se tietenkin vaikuttaa myös myös henkisellä tasolla. Ja aina kun olen väsynyt, en saa päivitettyä niin kotisivujani kuin blogiakaan. Mutta kyllä tämä taasen tästä pirteydeksikin muuttuu.

Paljon on tapahtunut. Ensin elokuun alussa Eddie otti avo-luokan vesityöstä täydet pisteet. Sitten se lonkkakuvattiin ja silmätutkittiin ja tulos oli B/A ja silmät puhtaat. Sitten olimme taippareissa jälleen varakoirana. Jälki meni hyvin ja vauhdikkaasti, haku olisi voinut olla innokkaampaa (oli 30 astetta kuumaa ja koira ei ole kuuman ilman koira), vesityö meni loistavasti ja sosiaalinen sälli. Tulos SPA1.

Sitten astutettiin Anni Eddiellä. Alunperin ei Annia pitänytkään enää astuttaa, mutta kun totesimme, että jälki meitä kovasti miellyttää ja uroskin sitä varten oli tullut hankittua, niin miksi ei?

Sitten olimme Eddien kanssa aloituksessa ja saaliina oli koko porukalla 34 lintua. Ei hullumpaa! Ja viime viikonloppuna olimme Paroisen Jukan luona sorsastamassa ja tuloksena oli yksi kanadanhanhi ja kaksi haapanaa. Ja lisäksi Taimin ja Eddien kanssa olimme kaniaitauksessa treenaamassa. Eddie pysähtyi ylösajolle ja Taimi ei ilman liinaa.

Siinäpä suurimmat kuulumiset ihan tästä omasta porukasta.

Kaikenmoista

Tässä on tapahtunut kaikenlaista sitten viime kirjoitukseen, mutta en oikein ole jaksan kirjoittaa, kun vointi ei ole ollut se paras mahdollinen. Mutta eiköhän se taas tästä...

Ensin olimme Bengtin ja Gunillan koulutuksessa Eddien kanssa. Oli erittäin hyvä, että olimme siellä kaikki ne kolme päivää, koska kertaushan on opintojen äiti. Ensimmäisenä päivänä oli piip och stress-koulutus, jossa käytiin läpi heidän filosofiaansa koiran rauhoittamisesta yms. Eddiehän on lunki mies, joten jollekin muulle tämä olisi voinut olla parempi harjoitus. Se nimittäin pisti ihan pötkölleen rannalla, kun tehtiin noutoharjoitusta rivistä. Se joka oli rauhallisin sai sitten noutaa. Tämä tarkoitus oli se, että koiralla ei olisi lainkaan kierroksia, kun se joutuu tehtävään. Rauhallinen ja keskittynyt koira hoitaa tehtävän parhaiten. Rauhallinen koira on silloin, kun sen korvat ovat takana, silmät rentoina ja korppa häntä mukaanlukien rentona. Tämä on yksi minun tämän kesän opeista: koira, jonka häntä heiluu tehtävää odotellessa ei ole rento ja keskittynyt. Se on jännittynyt ja vaativa. Tämä ei tietenkään koske spanielia hakutyöskentelyssä, silloin sen hännän kuuluukin liikkua ja ilmentää. Mutta pysähtyneenä ja noutolupaa odottaessa, sellainen koira on paras, joka odottaa rauhassa ilman mitään pingotuksia. Rento koira pysyy parhaiten käsissä, koska se tietää, että ohjaaja lähettää sen, mikäli tarvitsee apua. Korvat kohollaan, tuijottava ja häntää heiluttava koira taas käskee lähettämään. Kuka silloin on johtaja?


Toisena päivänä otimme noutoja ja vesitöitä. Selvästi voin ottaa kovemmin Eddietä luovutuksessa. Tarkoitan tällä sitä, että voin blokata jalalla sitä ohituksessa ja pakottaa pitämään. Nimittäin nyt ensimmäisen kerran se tiputti rantaveteen. Ja sitten vaan dami suuhun ilman tunteita (tärkeää!) ja koirasta kiinni, kunnes hyväksyi. Samoin pitää olla vielä rauhallisempi ja itsevarmempi siinä. Tässä on minulla kasvunpaikkaa vielä. Päivän viimeinen luovutus oli kuin oppikirjasta. Jotain taphtui!

Viimeinen päivä olikin sitten pysähtymisiä ja hakua. Bengt kertoi miten hän sen tekee ja kuinka hänellä koirat ovat hyvin rauhallisia ylösajon jälkeen. Eddie meni ihan hyvin. Samoin muutkin koirat ja kouluttaja oli oikein tyytyväinen meihin!

Kaneja, mökkeilyä ja matkailua

Viime aikoina on tullut tehtyä kaikenlaista. Olimme kuusi päivää mökillä Hauholla, mikä oli ihanaa. Kaikki ne lämpimät päivät ja hyvä seura teki ajasta todella antoisan. Olimme siellä yhdessä sisareni ja hänen miehensä kanssa. Maalasimme terassia, kaivoimme kuoppaa uudelle käymällälle. Uimme saunoimme, leikimme lapsen kanssa jne.

Sonja ja Kroko

Sen verran irrottauduin, että kävimme viikko sitten Joroisilla Paroisen Jukan kaniaitauksessa Eddien ja Hugon (Namusillan Hiili Ukko) kanssa. Päivä oli todella paahtavan kuuma. Varmasti lämpöä oli yli 30 astetta. Eddie ei ole mikään kuuman ilman koira, joten hakuerät oli pakko pitää lyhyinä, koska se väsyi selkeästi. Muuten tilanteet menivät hyvin: laskujeni mukaan 5 tai 6 ylösajotilannetta, joista yksi oli ns. dubletti eli kaksi kania lähtivät samasta puskasta. Koira näki tilanteen ja pysähtyi ja katsoi perään. Siitä olin erityisen ylpeä. Kävimme päivän aikana ottamassa kolme sessiota aitauksessa. Sitten harjoittelimme vesitöitä. Eddielle osoittautui haasteelliseksi kaislikon ja avoveden raja. Se ei ikään kuin tajunnut lähteä avoveden puolelle damille. Sitä pitää harjoitella. Viimeisen kaniaitaussession yhteydessä lavastimme noudon kylmällä kanilla, mutta kumpikin koira oli niin väsyneitä, että kävivät kanin viereen maate. No ei siitä kannata olla huolissaan, koska kumpikin todistettavasti kantaa riistaa. No sitten Jukan koirat saivat kaninoutoja ja hyvin ne menivät. Olimme Jennan kanssa todella tyytyväisiä koko päivään. Superkiitokset Jukalle mahdollisuudesta.


Jukka ja Sissi

Sitten olikin vuorossa "sotaleski"-viikonloppu, kun Juha oli reserviläisharjoituksissa Niinisalossa. Meillä (Äitini, Sonja ja minä) oli ihana retki Sääksin uimarannalle. Sääksjärvi sijaitsee puoliksi Nurmijärvellä ja puoliksi Hyvinkäällä ja se on Suomen suurin lähde ja on kuitenkin myös ihan kunnollisen kokoinen järvi. Lähteenä siinä aivan äärettömän kirkas vesi ja aivan täydellinen hiekkaranta ja hiekkapohja. Kaunis ilma ja onnellinen veteen hyppivä lapsi teki siitä todella suloista.
Sitten olikin aika suunnata kohden Pohjanmaata ja Ylistaroa, jossa Juhan juuret ovat (ja tietysti myös Sonjankin). Siellä on nyt paljon järjesteltävää ja suunniteltavaa, kun mumma/isomumma on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kävimme katsomassa paikkoja ja "mittailimme" tiluksia ja juttelimme menneisyydestä ja muuta sellaista. Eddie oli mukana, koska en mielestäni voinut työntää kolmea koiraa äidilleni mökille vahdittavaksi. Se on mukava koira matkustaa, koska on rauhallinen ja rento kaveri, joka ei turhia hötkyile. Sain sitten samalla ottaa sen kanssa hakua tilan mailla. Erityisen tyytyväinen olin, että pääsimme todelliseen vitikkoon treenaamaan. Samoin pääsimme tuoreille fasaanin jäljille, mutta pidin sen niin tiukasti, ettei se löytynyt. Sillä eihän ole fasaanin metsästysaikakaan, vai mitä?

Eddie ja MH

Sain kuin sainkin Eddien mahtumaan Springerspanielit ry:n järjestämään mh-kuvaukseen. Pääsimme testiin toiselta varasijalta. Minulle on ehdottoman tärkeää selvittää, mitä koirani päässä tapahtuu. Se nimittäin on suurin mielenkiintoni kohde koirissa. Voisin puhua tunteja käytöksestä ja luonteesta. Rakastan analysoida koirieni luonnetta ja miksi ne tekevät, mitä tekevät. Koska koirani ovat myöskin ajateltuja jalostuskoiria, niin minusta on tärkeää tietää, että millaisista "palasista" ne koostuvat. Ja suoritan tiukkaa karsintaa luonteen osalta... jopa niin, että en ole vielä koskaan käyttänyt omaa kasvattiani jalostukseen. Tosin kerran sellainen on astutettu, mutta siitä ei tullut silloin mitään. Sitten tunnustan, että olen tolkuttoman rakastunut omiin koiriini ja näen ne ruusuisten lasien läpi ainakin kaksivuotiaaksi asti. En siis pysty olemaan obektiivinen ja siksi tarvitsen mustaa valkoisella koiristani.

Eddie on mielestäni reipas, rohkea, kohtuullisen kova, nöyrä, mutta ei mikään kovin nopea oppimaan. Oppii kyllä, mutta edellisiin käyttölinjaisiini verrattuna on hidas siinä. Eddie on rehellinen ja avoin. Se on hiljainen. Kestää lapsen kovakouraisenkin käsittelyn. Kertakaikkiaan joviaali ja helppo koira.

Kontakti:
1a Tervehtiminen 4 (ottaa itse kontaktia tai hyväksyy sen)
1b Yhteistyö 3 (lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testinohjaajasta)
1c käsittely 3 (hyväksyy käsittelyn)
Tämä kohta meni niin kuin olin ajatellut. Se on sosiaalinen ja kiinnostunut kontaktista. Se tosin on hyvin kiinnittynyt minuun, joten katseli peräänsä, kun testinohjaaja vei sitä pois päin.

Leikki 1
2a leikkihalu 3 (leikkii - aktiivisuus lisääntyy tai vähentyy)
2b tarttuminen 3 (tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla)
2c puruote ja taisteluhalu 3 (tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta)
Eddie pitää vetoleikeistä ja lähtikin heti leikkimään, kun oli mahdollista.

3a takaa-ajo 1. kerta 1 (ei aloita) 2. kerta 1 (ei aloita)
3b tarttuminen 1. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään) 2. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)
Tätä jännitin aluksi, koska en halua, että koira lähtee minkään elävän tai muuten liikkuvan perään. Eikä se sitten lähtenytkään.

4 Aktiviteettitaso 3 (tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)
Tämä meni niin kuin kuvittelin.

Etäleikki
5a kiinnostus 3 (kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
5b uhka/aggressio 1 (ei osoita uhkauseleitä)
5c uteliaisuus 3 (saapuu piilossa olevan avustajan luo)
5d leikkihalu 2 ( Ei leiki, osoittaa kiinnostusta)
5e yhteistyö 3 On kiinnostunut leikkivästä avustajasta)
Tässä se oli heti mukana kuviossa ja lähtikin heti katsomaan avustajaa, joka oli piilossa. Päivä oli todella kuuma, joten siitä oli kuitenkin huomattavasti kiinnostavampaa uida läheisessä ojassa, kun leikkiä avustajan kanssa. Olisikin mielenkiintoista tietää, että mitä se olisi tehnyt viileämmällä ilmalla. Olisiko leikkinyt?

Yllätys
6a pelko 2 (kyykistyy ja pysähtyy)
6b puolustus/aggressio 1 (ei osoita uhkauseleitä)
6c uteliaisuus 5 (menee haalarin luo ilman ohjaajan apua)
6d jäljelle jäävä pelko 1 (Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä)
6e jäljelle jäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)
Olin oikeastaan yllättynyt siitä, että kuinka toimintakykyinen se olikaan. Se nimittäin meni heti ja selvitti itselleen, että mistä on kyse ja sitten ei enää piitannut asiasta. Tiesinhän minä, ettei se ole mikään vellihousu, mutta oli todella hienoa nähdä, että se on niin reipas koira.

Ääniherkkyys
7a pelko 2 (kyykistyy ja pysähtyy)
7b uteliaisuus 5 (Menee räminälaitteen luo ilman apua)
7c jäljellejäävä pelko 1 (Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä)
7d jäljellejäävä uteliaisuus 1 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)
Tässä sama juttu kun haalarilla, heti kun kattilankannet olivat lakanneet rämisemästä, se meni ja selvitti asian ja sillä sipuli.

Aaveet
8a puolustus/aggressio 2 (osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä)
8b tarkkaavaisuus 4 (tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja)
8c pelko 5 (peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/pakenee)
8d uteliaisuus 1 (menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut hupun pois/ ei mene ajoissa)
8e kontaktinotto aaveeseen 4 (ottaa itse kontaktia avustajaan)
Tässä nähtiin jo hieman erilaista toimintaa, sillä aaveet selvästi hirvittivät sitä. Se seisoi taluttimen mitan päässä minusta ja murisi pari kertaa. Sitten kun päästin irti, se pakeni kauemmaksi, mutta ei karannut paikalta. Ja kun otin hupun pois avustajalta, niin se tuli selvittämään asian.

Leikki 2
9a leikkihalu 4 (leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)
9b tarttuminen 4 (Tarttuu heti koko suulla)
Tässä selvisi se, että se ollut lainkaan paineistunut koko testistä ja itseasiassa leikki vielä innokkaammin, kuin alussa.

10 ampuminen 1 (ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välintpitämätön)
Se on varsin hyvin totutettu laukauksiin, joten tässäkään ei mitään uutta.

Minusta tämä kuvaus osoitti sen olevan harvinaisen tervejärkinen nuoriherra, mitä ounastelinkin, koska se on ollut niin helppo ja joviaali koira. Aion myöskin luonnetestata koiran, kun se täytää kaksi vuotta. Jännä nähdä miten nämä kaksi korreloivat toisiaan. Sekin on mielenkiintoista, että Eddien isä Searover Mickey Mouse "Musse Pig" (Mikki Hiiri suomeksi) on myöskin mh-kuvattu. Ja se on myöskin suorittanut palveluskoirakoulutustunnuksen (pelastus) Ruotsissa. http://www.conovers.nu/NY/k9.asp?hl=yes&what=cocker&location=IN ('1','2','4')

Valitettavasti ei ole kuvia lainkaan, koska Juha ja Sami laittoivat lapsen meidän (minun ja Helenan) matkaan ja se sai raivarit kun aloitimme kuvauksen. Joten Helena ei nähnyt mitään koko kuvauksesta, mikä harmitti meitä kovasti. No pojat olivat kaivaneet mökillä monttua...

Ai niin, nyt pitäisi kommentoinnin onnistua kaikilta.

Tarkku

Tarkulle laitetiin eilen proteesi oikeaan lonkkaan ts. oma lonkkanivel korvattiin keinonivelellä. Ennuste on hyvä, siitä pitäisi tulla kuin uusi. Eläinlääkäri oli säästänyt lonkkanivelenpään meidän nähtäväksi. Nivelpinnan tulisi olla kuin valkoista kiiltävää posliinia. Tarkulla se oli punertavan rusehtavaa mattapintaista röpelöä. On varmasti ollut todella kipeä. Ne ihmiset, joilla on nivelrikkoa, kuvaavat sitä jäytäväksi säryksi, joka kestää ja kestää. Kyseessä on nyt sen oikea ennen leikkaamaton lonkka, joka on arvosteltu Kennelliitossa D:ksi. Vasenhan arvoitiin silloin E:ksi. Aikojen saatossa se D:kin on muuttunut E:ksi. Tarkku on minusta elävä esimerkki siitä, kuin cockereillakin todella pitää kiinnittää huomiota lonkkaterveyteen. Sitä asiaa minusta vähätellään. Sen viime ajat ovat todella olleet kivun täytteisiä. Järkyttävä ero oli, kun koira sai morfiinilaastarin kykeensä torstai iltana ja siitä virkistyneenä oli oma humoristinen itsensä. Tarkulla oli kaksi vaihtoehtoa: leikkaus tai lopetus. Emme Ninan kanssa kyenneet lopettaan vasta kuusi vuotiasta koiraa, joka on ollut ehdottomasti meidän parhaita ellei jopa paras koira.

Tarkun lonkkakuva: vasen on leikattu vuonna 2006 (caputin ekstripaatio) ja tuo toinen hyvin ikävän näköinen leikattiin siis eilen.

Tarkkuhan ei ole minun ensimmäinen dysplasiakoira. Cockereista minulla on ollut Susu (joka siis on näyttelylinjainen), jolla on D/D-lonkat ja sillä on kipulääkitys ollut jo kolme vuotta (on siis 7-vuotias). Silläkin lääkitys on merkittävästi parantanut mielialaa ja fyysistä olemusta. Sitten meillä oli vuonna 1992 syntynyt kultsu-hoffisekoitus, joka lopettiin 6kk ikäisensä lonkkamaljojen puutteen takia. Voidaan sanoa, että lonkkavika on minun koirieni yleisin ongelma ja siitä johtuen olen hiukan "hysteerinen" asian suhteen. Toisaalta käyttölinjaisten kanssa siihen pitää varautua. Se kuitenkin tuntuu olevan niiden ongelma. Kuitenkin olemme sellaisessa tilanteessa, että C-lonkkaisia on pakko käyttää jalostukseen geneettisen materiaalin vähyyden takia. Tämä kuitenkin pitää tehdä varovaisesti. En näe C-lonkkia koiran kannalta ongelmallisina, mutta niiden lisääntymisen kyllä. Se tietää enemmän myös krouvimpiakin asteita. Samalla koen surullisena sen, että cockereilla on vuodesta toiseen enemmän ja enemmän C-lonkkia tai huonompia. Mikä on ratkaisu? Quo vadis Cockeri? Mitä pitäisi jalostusvalinnoilla tehdä, kun ei itsekään pysty niitä C-lonkkia välttelemään? En aio vaipua epätoivoon, mutta miettelijääksi se pistää.

Tarkku itse käveli ulos eläinlääriltä onnistuneen leikkauksen jälkeen. Taas alkaa kova kuntoutusprojekti. Toivottavasti sen vajaa 3000 euroa parantaa koiran elämänlaatua ja se saa elää ainakin yhtä vanhaksi kuin äitinsä: Java on 12 vuotias ja edelleen elossa.

Ampu tulee tai sitten ei osukaan

Kävimme eilen hakemassa kaneille heinää Rajamäestä ja samalla näimme kanoja ja kaksi kukkoa. Sonja oli aivan kanojen lumoissa. Niin että hepat eivät kiinnostaneet lainkaan.

Kävin illalla ampumassa kierroksen ampumaradalla ja se ei mennyt aivan putkeen. Minulla hajosi koko paketti asennosta lähtien. Kait se sitten korjaantuu, kun pääsee enemmän taas ampumaan. Ei niin mairitteleva tulos 6/25. Notta siihen malliin. Kovin on hajontaa minun tuloksissa...

Sitten rakensimme Annen kanssa treenit Mustille ja Eddielle. Ensin markkerauksia pellolla Eddielle, ja ne menivät hyvin. Sitten viimeinen nouto eteenlähetyksenä samaan paikkaan ja se meni todella hienosti. Matkaa oli n. 40-50 metriä. Sitten Mustille eteenlähetyksiä samaan paikkaan. Sitten Eddielle eteenlähetyksiä samaan paikkaan. Yllättävän vaikeaksi osoittautui musta saavi siellä laitumella. Ennen sitä saavia lähetys onnistui, mutta sen sivulta ja takaa ei. Sitten pari vesinoutoa, jotka menivät oikein kivasti.

Sitten katselin russelinpentuja (ja yhtä cockerinpentua). Olivat ihan söpöläisiä, mutta eivät kyllä minun juttuni. Olen joskus leikitellyt toisen rodun ajatuksella, mutta eipä ole vielä vastaan tullut sellaista, jonka haluaisin cockerin rinnalle. Mäykky ehkä, mutta missäs pidät täällä vapaana sellaista, kun teitä on joka paikassa. Cockerin kanssa kun on tottunut, että voi pitää huoletta vapaana.