Olen valjastanut koko perheen meidän vesityötreeneihin. Sattuneesta syystä on ollut liian vähän aikaa harjoitella ja on ottanut aivoon, että pitää sitä vesityötä treenata koiran kanssa, jolla on tärkeämpääkin korjattavaa työskentelyssään (laukauksesta luoksetulo). Juha on heitellyt markkeerauksia ja sokkoja, ollaan rakennettu muistipaikkoja, käyty eri paikoissa jne. Pääsääntöisesti harjoitukset ovat menneet hyvin, mutta muutama källikin on käynyt. Pahin ehkä oli olessamme tässä läheisellä hiekkakuopalla, jossa on pieniä luotoja. Juha heitteli neljä markkeerausta ja kun koira palautti viimeistä heitti rantavetee damin. Koira ui sen 75 metriä ja kampasi koko saaren ja ei löytynyt damia. Se pahus oli uponnut rantaveteen. Sillä kertaa emme enää saaneet koiraa lähtemään edes markkeerauksia hakemaan sieltä. Ratkoin sitä sitten uimalla koiran kanssa sinne. Harmitti niin vietävästi. No joka tapauksessa koira on nyt siinä kunnossa, että se irtoaa ohjattuun noutoon heti.
Eddie on elokuun aikana käynyt kaksi kertaa vesityössä ja molemmilla kerroilla olemme epäonnistuneet. Ensimmäisellä kerralla koiran usko loppui kesken ulpukkameressä. En tiedä mikä vaikutus oli laukauksen jälkeen ejektorin heittämällä hylsyllä kuonon edessä. En saanut sitä ensimmäisellä lähetyksellä etenemään, vaan se lähti sitä hylsyä tutkimaan. Toisella kerralla Kylmäkoskella koira ui hyvin yli, mutta valitettavasti meni tuulen yläpuolelta ohi linnusta... No ei kun vesilintukokeisiin... Olemmekin käynneet maastossa katsomassa löytyisikö vesilintua, mutta kahlaamalla niitä ei ole vielä näkynyt.
Aloituksessa sen sijaan oli vauhtia ja tapahtumia. Perinteeksi on muodostunut kutsujahti Pornaisissa ms
Turha Toivo n kanssa oli onnistunut. Ja saimme Juhan kanssa laatuaikaa, kun Hallan Hanne suostui ottaamaan meidän molemmat lapset hoitoonsa. Oikea aarre! Eddie toimi mielestäni hyvin ja innokkaasti. YLE:n toimittaja oli seuraamassa aloitusta ja äänitti Eddien läähätystä, kun se juoksi rantakaislikossa. Se tulikin radiosta ulos, mutta rotu oli vaihtunut setteriksi (hymph). PR-työtä on siis tehtävä ja lujasti vielä. Kotiin palasi tyytyväinen perhe: äiti koiraansa, isä ampumiseensa ja isompi lapsi leikkikaveriinsa. Vauvakin vaikutti tyytyväiseltä.
Yllä olevat kaksi kuvaa on otettu iltalennolla passissa, ja niissä on ensinnäkin levollinen tunnelma ja toisekseen oli aivan loistava tilaisuus harjoitella sitä, ettei mitään tapahdu... Ja mielestäni olen kehittynyt valokuvaajana niin sommitelmien teossa kuin tilanteiden havainnoijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti