Koiria

Tämähän ei ole mikään kennelin uutisblogi, vaan enemmänkin tajunnasta virtaavaa tekstiä, jonka seassa on uutisia, eikä toki kaikkia niitä. Kesän aikana on touhuttu kaikenlaista koirien kanssa ja ilman, mutta aikaa kun kuluu niin ne unohtuvat ja onko se niin aina olennaista jokaista käännöstä päiväkirjaan ylös pannakaan.

Kesää on leimannut Eddien treenaaminen VOI-luokan vesityötä varten. Treeni ei ole valmis valitettavasti, vaikka koira on tehnyt hyvää työtä. Se on minusta hiukan nuori (2,5v) ja kokematon siihen ja minulla ei ole ollut aikaa paneutua sen huolelliseen rakentamiseen. On tässä ollut muitakin asioita treenattavana ja koen hassuna, että joudun uhraamaan aikaa tällaiseen.

Sille on edelliskautena opetettu eteenlähetys maalla. Se mitä en esimerkiksi ole tajunnut opettaa sille on rajojen ylitys esim. suo-avovesi-suo tai pelto-oja-pelto tms. Maastoista riippuen voi olla, että rajojen ylittäminen on aiheellista ja se jää aina arpomaan rajan kohdalle. Ja siitä eteen päin jatkaminen on vielä melkein liian haasteellista. Ja toinen on ohjattavuus pitkän matkan päässä: sitä ei ole, ainakaan vielä.

Sille on nyt tehty markkeerauksilla muistipaikkoja ja aina lopuksia otettu lähetyksiä/ohjauksia muistipaikkaan. Vielä emme ole siellä, että voisin lähettää koiraa suoraan etenemään ilman yhtään markkeerausta siihen paikkaan. Tämä koskee siis vesistöjä. Maalla se onnistuu...

Katselen aina mielelläni muita koiria ja muita rotuja. Olen päässyt seuraamaan labradoreja, kultaisia ja chessejä. Ja tutustunut myöskin pystykorviin, mäyräkoiriin ja terriereihin. En jaksa lakata ihmettelemästä, kuinka eri tyyppisiä rotuja ihminen on saanut aikaiseksi. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Ninan uusi pystykorvan pentu: spanieleihin tottuneena olin aivan ihmeissäni, kun pentu ei osoittanut ihmiseen juurikaan kiinnostusta. Olen tavannut sen nyt kaksi kertaa ja vielä se ei ole käynyt tervehtimässä minua. Olen kuin ilmaa. Pentu on reipas ja rohkea ja kovin innostunut meidän koirista, mutta vieras ihminen on aivan ilmaa. Spanielin pennut tuntuvat kaikki olevan aivan suunnattoman kiinnostuneita ihmisestä ja toiseksi vasta koirista.

Olin tässä treenaamassa vesitöitä noutajien kanssa ja sielläkin hämmästelin rotujen erilaisuutta. Spanieli haluaa yli kaiken miellyttää ja miellyttää myös siinä vaiheessa, kun on jo unohtanut, mitä pitikään tehdä. Spanieli haluaa olla lähellä ja se on vaikea saada lähtemään suoraan esim. pitkiin noutoihin. Hakualueen rajat kun tulee vastaan, niin ollaan ensimmäisen kerran vaikeuksissa. Ja spanieli koulutetaan niin, että sen mieli on ohjaajan luona. Spanieli on tippaleipäaivo, joka on touhukas häärääjä. Noutajat taas ovat putkiaivoja, joiden katse on kaukana ja mielikin on siellä. Miellyttämisen halua on, mutta ei ilmeisesti sellaista tuskallisen voimakasta kuin spanielilla (ainakin kun on nähnyt millaisia temppuja ne voivat tehdä). Tuntuu, että niillä on aivan uskomaton muisti ja kyky lähteä suoraan kauas. Jännittävää, aina oppii uutta, kun katselee koiria.