Vesilintukoeviikonloppu

Takana on mukava koeviikonloppu Ruokolahdella. Tajusin jo kesällä, että vesityöstä ei välttämättä tule pojoja Eddielle, joten "kaukaa viisaana" ;) varasin paikan Eddielle Urjalasta. Sitten tuli tieto, että Ruokolahdella oli tuomarimuutoksen takia kaksi paikkaa auki. Pikaisen neuvottelun jälkeen Juha suostui lähtemään lapsenvahdiksi, niin ilmoitin sekä Eddien että Taimi(-Anteron) kokeeseen. Ja se kannatti todella.

Kuvat Jaana Sagulin

Lauantai-aamulla (tai oikeammin yhdentoista aikoihin aamupäivällä) Eddie starttasi päivän viimeisenä koirana kolmesta niissä maastoissa. Kanervan Lauri oli tuomarina ja Ritolan Timo toimi tarkka-ampujana. Maastoina oli  rantaniittyä kanavilla ja kaislikkoa järven rannassa. Valitettavasti riistaa ei tavattu maastossa (pari tavia karkoittui n. 200m päästä), vaikka muutamassa paikassa koira merkkasi kovasti hajuja. Maastossa oli vettä lähinnä liejun muodossa, mutta sitkeästi musta "tasku"rakettini jaksoi maastossa kulkea ja kulki niin kovaa, että vesityöskentely arvostettiin 4 pisteen edestä. Palattuamme tukikohtaan tuomari esitti ylituomarille (Tuomo Kotasaari), että pääsimme kokeilemaan onneamme fasaanilla ja niin tehtiin. Fasaanilla työskentely oli hyvää, haku sopivaa ja pidin koiraa tiukasti, jotta pääsisin ylösajoon puutumaan nopeasti. Koira ajoi linnun ylös ojasta ja hyppäsi ulos sieltä, jolloin sain sen istumaan. Markkeeraus ei onnistunut kasvillisuuden takia, joten koira ohjatuun noutoon tuomarin luvalla. Teetti hieman työtä saada koira irtoamaan ojan vierustasta (tuuli takaamme), mutta viimein koira lähti pellolle ja sieltä se kukko löytyi. Napakasti suuhun ja takaisin ohjaajan käteen. Tuntui hyvältä ja odotukset olivat ykkösessä. Ja se sieltä sitten tulikin VOI1 101 pistettä, heikko ykkönen, mutta ykkönen kuitenkin.

Sunnuntaiaamuna arpa oli osunut Tuomo Kotasaaren arvoitavaksi Simpeleelle. Aamu oli kaunis ja lähdimme Taimin ja Tuomon kanssa erälle. Tämä oli Taimin ensimmäinen virallinen startti spanieleiden metsästyskokeissa. Taimi on hiukan erillainen koira, kuin aikaisemmat käyttölinjaiset. Maasto oli sellainen, että koira joutui uimaan ensimmäiset 25 min siten, ettei jalat käyneet kertaakaan pohjassa. Onneksi kun koira alkoi osoittaa nuutumisen merkkejä, löytyi reitti rannan puolelle. Ja lähdimme lehtokurppajahtiin. Tähän mennessä maastosta oli karkoittunut yksi tavi. Kurppajahdissa koira meni todella hienosti. Sillä on hauskan näköinen haku : se kuikuilee maastoa välillä pysähtyen. Erän aikana tavattiin yksi haikara ja ei muuta. Siispä fasaanille. Sain istua kilpatoverin autossa lämmittelemässä ja siinä torkahtamisen rajamailla silmäilin aamuauringon kultaamaa maastoa, jossa vesipisarat kimmelsivät. Tunne oli euforinen: tämä on ihanaa ja tätä haluan harrastaa.

Takaisin Taimi-Anteroon. Fasaanilla koira otti linnun kiinni ja omi sitä juosten edestakaisin edessäni. Käskytyksen jälkeen lintu tuli käteen. Tuloksena AVO3 84 pistettä ja minulle ja koiralle kokemusta ja näkemystä.

Perhe oli mukana viikonlopussa. Sonjalla oli mukavaa, koska ihmisiä oli paljon ja tukikohta sattui olemaan vanhassa koulussa, jossa oli lapsille tekemistä. Markus oli yhtä hymyä. Ja ei sillä Juhalla ollut vissiin aivan järjettömän tylsää. Tilanteen korvasi varmasti juuri kotiintulon jälkeen ammuttu rusakko: oli maastossa klo 20 ja rusakko oli tontissa klo 20.07. Tällä viikolla on siis syöty riistaa.