Fasaanihommeleita

Toive toteutui: pääsimme kuin pääsimme koirien kanssa fasaanijahtiin. Anni ja Eddie olivat mukana ja Ninakin oli Taimin ja Tarkun kanssa. Tosin Taimi-Anteron jahti loppui ensimmäiseen ajoon. Korvat hävisivät aivan totaalisesti. Kummallinen eläin, joka tuntuu elävän omassa maailmassaan. No onneksi oli varaa vaihtaa koiraa ja niinpä seuraavat kolme ajoa sai Tarkku tehdä töitä. On suorastaan ihme, että se edelleen tasan 8 vuotta vanhana jaksaa työskennellä. Koira oli kaksi vuotta sitten hyvin lähellä kuolemaa. Onnistunut proteesin laittaminen toiseen lonkaan pelasti koiran:

Tänä päivänä koira liikkuu hyvin ja elämänsä voimissaan. Ja mitä parasta linnut saavat kyytiä...

Eddie hoiti hommansa hienosti, muuta kerran karkasi noudolle. Lintu putosi tielle ja tämä himokas noutaja ei  voinut vastustaa. Onneksi ei ollut mistään omasta ylösajosta paukkunouto... Anni sai olla mukana viimeisessä vedossa ja sillä oli selkeästi hauskaa. Jännä haavakon talteenotto hyytävän kylmästä virtaavasta ojasta selkeästi oli sille mahtava kokemus. Anni on aina ollut sellainen, että jos lintu on kuollut, sitä kannetaan mieluiten pystösulista. Haavakot tekevät poikkeuksen kylläkin, pelkää varmaan niiden karkaavan. Damitkin kannetaan jostain kulmasta. Olisi kaiketi pitänyt silloin nuorempana puuttua siihen nouto-otteeseen, mutta olin niin epävarma noudon kouluttaja tuolloin, että en uskaltanut. Ja nyt koiran ollessa vanhempien enää viitsi. Tämä huvittavista huvittavin koira saa tehdä sen, niin kuin haluaa. Pääasia on, että homma hoituu. Ja tämä koira luovuttaa istuen. Kuvat ovat nyt väärin päin, kun en nyt osaakaan muuttaa niiden järjestystä...

Ja, hui! Sekin on 7,5 vuotta. Mihin se aika katoaa?

Viikonlopun päätteeksi koirat jonottava kylpyhuoneen ovella, kun Juha siivoaa siellä ampumaansa rusakkoa. Sanoi, että tuntuu, että olisi kahden cockerin sijasta kolme, kun kaikki käyvät nostamassa eläintä ja ihmettelevät sitä... kolmas cockeri on se vaimo vissiin... :). Hyvin valittu rotu, kuin koirat muistuttavat omistajaansa tai päin vastoin... vai miten se menikään?