Vuosi 2011

Oli itsetutkiskelun vuosi, jonka aikana ehti tapahtua kaikenlaista. Osa suunnitelmista toteutui ja osa ei. Vuoden ihmeellisin asia oli Markuksen syntymä. Vaikean raskauden jälkeen syntyi maailman täydellisin pieni mies, jota kohtaan rakkaus syntyi välittömästi ja edelleen välillä ihan kuristaa kurkkua. Niin voimakas tunne se on. Raskauden yhteydessä syntynyt masennus muuttui lapsen syntymän jälkeen vähitellen enää silloin tällöin esiintyviksi ahdistuskohtauksiksi. Tässä yhteydessä jouduin uudelleen arvoimaan itseni suhteessa itseeni, perheeseen ja muihin ihmisiin. Ja löysinkin itsestäni monta sellaista asiaa, joiden en edes tiennyt olevan olemassa. Ehkä jatkossa osaan olla itselleni ja myös muille armollisempi?

Markus syö jouluruokaa

Alkuvuodesta meinasin melkein lopettaa koiraharrastuksen (ja monta muutakin asiaa), mutta sitten mietin, että mitä minä haluan harrastaa? Cockerspanieleita ja metsästystä. Ja haluan myös kasvattaa ja osallistua rodun eteen päin viemiseen. Nämä pienet menninkäiset ovat antaneet elämääni niin paljon, että kyllä jatkossakin niitä harrastetaan. Kohta 37 vuotta rodun parissa kannustaa jatkamaan. Niinpä vuoden edetessä jaksoin taas kiinnostua koirista ja myös hiukan kennelpolitiikastakin, vaikka edelleenkään en oikein halua osallistua siihen.

Koirat olivat alkuvuodesta todella vähällä, mutta tervepäisinä kestivät sen. Eddien kanssa kävimme Metsästyspanieleiden koulutuksessa helmikuussa ja samassa kuussa kävimme katsomassa Annin kasvattajaa Andy Robinsonia hänen ollessa tuomarina kokeissa. Kesäkuussa haimme Eddielle H:n näyttelystä. Melko pian sen jälkeen se myös luonnetestattiin ja todettiin tervepäiseksi otukseksi (156 pistettä). Kesällä alkoi treenaus vesitöitä varten, mutta se jäi runsaasta harjoittelusta huolimatta vajaaksi, joten kokeiden alettua totesimme, ettei koira (Eddie) ole valmis. Kävimme kaksi kertaa yrittämässä ja sitten ilmoitin koiran vesilintukokeisiin. Onneksi Juha lähti kanssani sinne, sillä se koekäynti kannatti: tuloksena oli VOI1. Myös Taimille saimme sieltä tuloksen AVO3. Eddien jatkosyksy ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin: olin unelmoinut KVA-tittelistä, mutta ajan ja keskittymisen puute toi vain kolme VOI2 tulosta ja lisää korjattavaa. Mutta jos nyt jotain postiivista haluaa ajatella, niin laukauksesta luoksetulo on korjattu... B) No, kun päivät pitenee, niin alkaa Eddien kanssa kova treeni. Se taas, että onko varaa kilpailla syksyllä on ihan eri asia. Sillä pelkällä kotihoidontuella on vaikea harrastaa.

L-koirista:
-yksi kävi luonnetestissä saaden 73 pistettä  Dodi
-yksi kävi spanieleiden taipumuskokeissa SPA1 tuloksella Chili
-yksi kävi kansainvälisessä vesilintukokeessa tuloksella VOI2 92p Tico
-yksi kävi maalintukokeessa ja samalla derbyssä tuloksella AVO2 90p ja derbyn toinen sija Sofi
-terveystutkimuksia tehtiin E-hobitteille, ja osa on vielä saapumatta Kennelliitosta

Eddiestä tuli taas isä ja siitä pentueesta kennelin koiramäärä kasvoi yhdellä: Multifarious Adalmiina "Miina" tyttönen saapui lokakuussa. Vaikuttaa tosi kivalta pennulta. On äitinsä näköinen, mutta isänsä oloinen. Ja etsii edelleen yhteistyöhaluista sijoituskotia.

Miina

Metsästysharrastus on ollut hiukan kituvaa, kun nämä lapset ovat niin pieniä. Ihan muutaman kerran olemme päässeet linnulle. Juha on ampunut pari rusakkoa ja hiukan kytistellyt valkohäntäpeuraa, mutta lumenpuute haittaa sitä harrastusta.

Haikein mielin jätän kuitenkin tämän vuoden taakseni, vaikka se on ollut yksi vaikeimmista, se on myös ollut yksi onnellisimmista. Mitä tulevaisuus tuo tulleessaan? Markus täyttää vuoden ja vauvan asemesta meillä on pian taapero. Sonja kasvaa ja todennäköisesti oppii pian lukemaan (onneksi on tullut isäänsä eikä äitiinsä...). Nana poistuu joukostamme varmaankin pian. Anni on iki-ihana itsensä. Eddien ja minun yhteys paranee. Miina kasvaa ja kehittyy hyvin. Uskon, että näin ajattelemalla saavutetaan, mitä halutaan ;).

Sonjan jouluonnea