Mikä on metsästäjä? Minua on jo pidempään vaivannut se, että kuka saa kutsua itseään metsästäjäksi? Paljonko tarvitaan vuodessa metsästyspäiviä, jotta voi kutsua itseään metsästäjäksi? 1? 20? 120? Voiko sellainen olla metsästäjä, joka ei itse ammu, mutta osallistuu toimintaan muuten? Voiko metsästäjä olla nainen, vai onko se vaan tosimiesten hommaa?
Olenko minä metsästäjä? Olen nainen. Omistan metsästyskortin ja minulla on lupa vanhaan Bajkaliin, joka on muutettu minulle sopivaksi. Osaan jotenkin ampua, en kovin hyvin, mutta osaan kuitenkin. Yleensä turvaudun muihin ampujiin. Suolistan itse saaliin ja osaan nylkeä ja käsitellä riistanlihaa. Mieluiten metsästystilanteessa ohjaan koiraa ja rotukin on erikoinen. Metsästyspäiviä tulee 10:n ja 20:n väliltä. Nykyisellään pienen vauvan äitinä vähemmänkin. Olen kiinnostunut linnustamisesta ensi sijaisesti ja passissa istuminen on vaikeaa.... Olenko minä metsästäjä?
Onko meidän perhe metsästystä harrastava perhe? Juha rakastaa passissa istumista ja erityisesti peuran kyttäämistä. Siihen menee monta viikonloppuiltaa kauden aikana. Linnustaminen on taas sekundaarista, mutta toki kiinnostavaa. Sonjan ollessa n. 2,5 vuotias, niin hänestä isä kävi töikseen "pamppaamassa peuroja". Ei toki sentään...
Onko meillä metsästyskoiria? Ja onko niissä mitään uskottavuutta? Erätulilla on muutamat kaffet menneet väärään kurkkuun rodusta puhuttaessa. Nehän ovat pieniä perhekoiria... Niin ja sellaisen niitä hankkivat haluavat. Usein lapsiperhe, jossa isäntä metsästää ja muu perhe haluaa kivan ja mukavan kokoisen koiran, joka kulkee mukana arjessa ja harrastuksissa. Ja usein vielä kaupunkialueella tai ainakin taajamassa. Uskon, että kokonsa ja ulkomuotonsa takia cockerilla tulee aina olemaan pieni uskottavuus ongelma siitä huolimatta, että on kokoonsa nähden erittäin tehokas ja kestävä ja siitä on vankkuumattomat todisteet.
Kelle metsästyskoiran voi myydä? Voiko myydä kerran syksyssä reissun tekevälle? Tai sellaiselle, jolla ei edes ole metsästyskorttia, mutta on kiinnostunut asiasta? Jotta voi perhokalastaa, niin pitää olla siihen sopivat välineet. Ja jokainen ansaitsee sellaiset, niin myös koirissa. Metsästystä voi harrastaa monella tasolla ja joillekin se on jopa työtä. Jotkut jopa aloittavat metsästysharrastuksen koiran kautta (esim. allekirjoittanut) ja mopo lähti käsistä, kun sain ensimmäisen käyttölinjaisen käsiini: Tarkku Olen ikuisesti kiitollinen Marialle siitä, että hän uskoi meihin.
Sellaisia ajatuksia on virrannut tajunnasta.
Hienoa tekstiä Ulla! Toivoisi tällaisten mietteiden myöskin päätyvän esim. Metsästäjä-lehteen tai johonkin muuhun alan julkaisuun. Kaikki, joille luonto ja mahdollisesti luonnon tarjoama riista on pienen vaivan näkemisen arvoinen asia, ovat mielestäni metsästäjiä. Metsästäjä on se metsään palannut eläin joka kunnioittaa riistaa, luontoa, kanssametsästäjiään ja arvostelijoitaan.
VastaaPoistaC&R
Olet minusta oikeassa. Metsästys on vaan niin perinteisesti miehinen laji, että olen törmännyt kaikenlaisiin mielipiteisiin. Esim. että naiset pilaavat koko harrastuksen tai se ja se ei ole oikea metsästäjä koska ei kuulu seuraan, ei tule riittävästi metsästyspäiviä, ei ole oikeanlaista asetta tms. Jokainen on tietysti oikeutettu mielipiteeseensä, mutta minä arvostan itse avarakatseisuutta ihmisissä. Se pitää että joku ei tee samalla tavalla asioita kuin itse tai peräti eri mieltä. Yhtä totuutta ei ole olemassa. Ei edes tämän teologian ylioppilaan mielestä ;).
VastaaPoistaOlipa kökkö lause. Näi se kuuluu: Se pitää hyväksyä, että joku ei tee asioita samalla tavalla kuin itse tai on peräti eri mieltä.
VastaaPoista