Minski

Miina on ottanut valtavia loikkia kehityksessään. Ja täytyy olla todella tyytyväinen sen edistymiseen. Se on todella lahjakas, vaikkakin hitaasti kehittyvä. Ja ottaen huomioon sen taustan, eli oli ensin meillä, sitten Ninalla ja sitten taas meillä ja kahden täysin erityypisen ihmisen kouluttama. Juha on niin pedantti ja tarkka ja minä taas touhuilen sen kanssa siellä ja täällä.

Varsinaisia ylösajoja sillä alkaa olla reippaasti ja tähän mennessä kaikki ovat menneet hienosti (koputtaa reilulla otteella puuta). Tähän mennessä noutamisen on hoitanut joku muu koira tai ohjaaja. Keskiviikkona päätin (Juhan ollessa sairas) että jos tulee täydellinen ylösajo, niin saa palkkioksi noutaa. Ja niin tuli: ajattelin, että kylläpä kirppu hakee hyvin. Hieno ylösajo ja hyvä pysähtyminen siihen. Kävin kiittämässä koiraa ( on erittäin perso kehuille) ja pistin noutoon. Hyvä markkeeraus tosin hukkui, kun emännän piti tulla kiittämään... Reipas nouto ja kiitos. Se oli siinä. Olisipa Juha ollut paikalla, kun koiransa teki niin hyvän suorituksen. Ei _vielä_ merkkejä kuumentumisesta.

Plääh, ei tekisi mieli hakea mitään kakkosta kokeista... Mutta koira on koekypsä.