Kotiäiti maailmalla

Kaksi viikkoa sitten koitti vihdoinkin kauan odottama reissu Englantiin. Joskus tämä jatkuva kotona olo tuntuu kovin haastavalta ja elämää supistavalta. Vaikka elämänsä tärkeimpiä asioita (lapsia) hoitaakin. A-luokan matka siis Cocker Championshipeihin Norfolkiin oli tiedossa. Taisi olla ensimmäinen lentomatka kolmeen vuoteen?

Hieno kokemus kerta kaikkaan taas. Vaikka pienenä miinuksena voisi mainita, että koirien työskentelyä tuli nähtyä vähemmän kuin olisi halunnut. Toki eihän tämä mikään yleisölaji olekaan, mutta ainahan sitä toivoo näkevänsä kunnolla. Pitänee ostaa Paul Frenchin video kyseisistä kinkereistä, niin voi laskea 1+1=2. Ja se mitä tuolla paikan päällä ollessa näkee, on koirat, kun ne ovat ja odottavat vuoroaan. Sekin melko tärkeä asia. Valitettavasti ei tullut nähtyä millä numerolla kilpaili koira, joka haukahteli paukuille. Minusta se ei ole toivottavaa spanielille, että odottaessa pidetään ylimääräistä ääntä. Eikä tämä nyt pelkästään siksi, että itse olen "allerginen" koirien ääntelylle. Sitten panin merkille erään punaisen daamin, joka vaatimalla pyysi päästä syliin ja pääsikin (mukavasti sai palkinnon joka kerta siis). Suurin osa tottuneesti odotteli paikallaan remmin päässä tai laukussa ;).

Sää oli kotoisen luminen ja asetti haasteita koirille ja ohjaajille. Maastossa syntyi lumesta ja aluskasvillisuudesta "taskuja", joista haju ei levinnyt minnekään. Tietäähän sen miten vaikeaa sellaisessa maastossa on suorittaa noutoja, jos ei ole päässyt markkeeraamaan. Aluskasvillisuus oli erityisesti sananjalkoja maustettuna orjantappuroilla, orapihjajilla ja muilla fittimäisen näköisillä piikkikasveilla.

Riistaa oli ja piisasi. Teki mieli sanoa, että ette ammu kaikkia meidän lehtokurppia, sillä niitä siellä saatiin varmaankin parikymmentä saaliiksi. Oli fasaaneja, peltopyitä, isoja rusakkoja ja kaniineja. Tulipa nähtyä (ei siis kuitenkaan koeriistana ;) ) sellainenkin ihme kuin muntjakki ja luonnollisesti siellä oli kauriita. Oli kuningatterella kerrassaan oivalliset tilukset. Siis kisat pidettiin Sandringhamissa, joka on kuningasperheen varsinainen koti. Ja tulipa nähtyä kuningatar, kun tuli jakamaan palkintoja paikan päälle. Hän on aina aikaisemmin ollut seuraamassa maastossa koiria, mutta korkea ikä varmasti asettaa rajoituksia.

Kuningatar lahjaksi saamansa cockerinpennun kanssa.

Seura oli kuten tavallista aivan mahtaa: Kiitos siitä Ninalle, Annelle, Jukalle ja Terhi-Marielle. Kuvakertomus löytyy Facebookista.

Voittajat Will Clulee ja Moelfa Mau Griffon

Ps. Oppisi jonain päivänä vielä kirjoittamaan... korjattu varmaan 5 virhettä.