Tänään oli kerrassaan mahtava ilma: noin 5 astetta pakkasta ja pilvipoutaa. Oli ihanaa mennä koirien kanssa maastossa.
Siis mä en pidä , että koira katoaa silmistä. Ja erityisesti kuusikot, joissa on oksat matalalla eivät oli suosikkejani. No arvata saattaa, jotta missä fasaanit viihtyvät? Juu vallankin kuusien alla. Meillä on tässä vietynä fasaaneja maastoon ja niiden suosikki paikka on riistapellon viereinen kuusikko. Mikäs sen parempi paikka on altistaa itseään ahdistaviin asioihin kuin sellainen, jossa on monta jännää elementtiä. Niinpä menimme tänäänkin Eddien kanssa sinne. Haluaisin, että näkisin aina koiran vähintäänkin kasvillisuuden liikkeestä ja kuusikoissa ei aina pysty siihen. Häpeäkseni täytyy myöntää, että joskus on kokeissakin mokattu kuusikossa: ahdistua => painostus => juoksemin en => koira lapasesta.
No mutta hyvin meni tänään. Ja päätteeksi pari muistinoutoa, jotka menivät kuin vettä vaan. Ja uskokaa tai älkää, niin luovutti istuen. Täytyy tunnustaa, että Eddie on kyllä spesiaali mulle. Se on jotenkin täydellisen omistautunut ja elää miellyttääkseen juuri minua. (Onhan se tietty cockeri myöskin, joten osaa se ajatella ja toimia itsekin...). Sekin on sellainen hyvän mielen koira. Annihan on toinen, mutta se on aina ollut niin itseriittoinen, mutta toki hyvin huvittava.
Eddien ainoa iso miinus on ollut pullistelu muille uroksille, mutta sekin näköjään on ollut suurempi peikko minulle, kun edes onkaan. Tänä vuonna meillä on vieraillut ja on ollut uroksia hoidossa ja se on itsekin ollut monta päivää hoidossa paikassa, jossa on useampi uros. Ihan hyvin se tuntuu tulevan toimeen, kun hetken on saanut katsella. Anja kirjoitti blogissaan Eddiestä näin: "Elämä Eddien kanssa on ollut mukavaa, se on helppo ja symppis otus, vaikka onkin aika vauhdikas kaveri. Hermot sillä on ihan rautaa, fasutkin se kestää kuumentumatta. " Aika hienosti, eikö? Onkohan Eddiestä tullut nk. Pyhä Eddie mulle?
No ei Eddie ollut ainoa, vaan tyttäretkin saivat vauhtia ja jopa vaarallisia tilanteita lumikelkan muodossa. Ne muuten kulkevat kovaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti