Eilen sattui hauska tilanne tuossa pihalla. Juha oli talvella jättänyt puuliiterin päälle muutaman rusakon pään (oishan ne voinut laittaa sinne kompostiin siinä ihan vieressä...). Lumi kun suli sieltä, nämä tipahtelivat yksi kerrallaan maahan liiterin viereen. Koirat sitten vuoron perään löysivät ne ja kantoivat aarteitaan pitkin pihaa. No minä sitten pyysin jokaisen pään vuorotellen pois ja kumpikin teki aivan klassiset luovutukset aarteistaan. Anni jopa kaksi kertaa ihan peräjälkeen. Moni muun rotuinen koira olisi juossut karkuun jonnekin piiloon syömään aarrettaan.. Herttaiset spanielini halusivat jakaa aarteensa kanssani. Tämä on minun tulkintani. Osoittaako tämä tyhmyyttä? Järkeä? Älykkyyttä? Tottelevaisuutta? Onko koirat hyvin koulutettuja? Onko meillä laumanjohtajuus kunnossa, kun kummallekaan ei tullut mielenkään muu, kuin antaa ne minulle?
Moni koiraihminen ei pidä tuosta palvelualttiudesta, mikä spanielissa on tai ainakin kuuluisi olla. Itse henkilökohtaisesti nautin siitä, että koirani tekevät hyvin pitkälle juuri sen, mitä niiltä pyydän. Tulevat kun kutsun, kääntyvät kun pyydän, tuovat kun haluan, istuvat kun käsken, ovat paikallaan kun odotan sitä etc. Pidän siitä ennustettavuudesta. Eivät ne tietenkään mitään robotteja ole ja minä en ole mikään Cesar Millan. Mutta onneksi olen kehittynyt. Muistan vuosia sitten, kun katsoin muiden koiria, jotka kulkivat vetämättä rinnalla. Ajattelin tuolloin, että voi kuinka joskus minullakin asia toimisi niin. Nyt ei kumpikaan koiristani vedä ja kulkee vapaanakin tuossa vieressä. Voi olla tietysti, että koira"materiaalikin" on vuosien saatossa muuttunut ja se vaikuttaa siihen. Eddielle varsinkaan ei tule mieleenkään mikään muu. Pidän siitä. Elämä on jotenkin yksin kertaista näiden kanssa.
Onko se älykkyyttä koiralla, että se haluaa oppia ja totella? Vai ovatko nuo riittävän yksikertaisia suurella laumavietillä varustettuna? Vai voisiko se olla molempia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti