Uudet sivut

Kun uusi aika on alkanut kennelissä, niin sain vihdoinkin tehtyä uudet kotisivut. Edelliset onkin muistaakseni vuodelta 2003, hivenen vanhanaikaiset siis. Uudella ajalla tarkoitan sitä, että kennelissä ei ole enää yhtään näyttelylinjaista. Lähipiirissä on kasvattini Nikki, mutta muuten kaikki cockerit ovat käyttölinjan koiria. Ihmisellä on rajallisesti aikaa ja resursseja, ja minulla ei ole niitä niin paljon, kun minusta tarvitaan näyttelylinjaisten kasvattamiseen. Näyttelyt eivät kiinnosta enää ollenkaan. Trimmaaminen on tuskallista, kun olen sen verran allerginen koiran hilseelle, että reagoin vieraiden koirien hilseelle. Jos meinaa kasvattaa näyttelylinjaisia, niin kyllä niitä kasvatteja pitäisi voida trimmata. Lisäksi koirien liikuttamiseen ja treenaamiseen menee sen verran aikaa, että ei voi kovin montaa koiraa kotona pitää. Oli kohtuullisen helppo päätös siis.

Nikki

Nyt on ollut vain Anni ja Eddie kotosalla ja kumpaakin on ollut aikaa treenailla. Anni se on hauska, vaikka se on ollut hyvin vähällä treenillä pitkän aikaa, osaa se siitä huolimatta ohjaukset kuin vettä vaan. Onni on Anni. Tuli taas todistettua, kun pitkämielinen koira se on: Anni on aina ollut "huono" syömään. Ehkä sille riittäisi kerran päivässä ruokkiminen? Oli sitten taas Annin ruuat syömättä ja tullessani paikalle, Markus laittaa koiranruokaa kaksin käsin suuhunsa. Anniakin alkoi syöminen kiinnostaa ja painaa päänsä kuppiin. Mitä tekee Markus? Ottaa Annia korvasta kiinni ja siirtää sen vetämällä pois kupilta jatkaakseen syömistä. Anni: "Ahaa, okei, sä haluat syödä. Ei siinä sitten mitään." Anni ei myöskään ole moksistaan, kun Markus ottaa sen turkista tukea. Siis jos jollakin on hyvä luonne, niin se on Annilla. Varsinkin kun siltä on hävinnyt se nuoruuden kaahottaminen.

Anni

Eddien kanssa olemme edistyneet. Olen ottanut tavoitteeksi rauhallisuuden tavoittelun ja istuen luovuttamisen.   Ei meillä ole mitään varsinaista ongelmaa, mutta se kiihtyy 0-100 niin nopeasti, että haluan rauhoittaa sitä. Samoin kun sillä on jotain suussa, niin pysähtyminen on vaikeaa. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa ja olenkin nyt vaatinut aivan rauhallista istumista ilman mitään hännänheilutuksia tai tassunnostoja. Kierrokset putoavat nyt nopeammin. Samoin olen alkanut rauhallisesti vaatia istuen luovuttamista ja se onnistuu jo joten kuten ilman häiriötä. Olen varma, että olen itse rakentanut tuon kiihtymisen luovuttamisen yhteydessä: koska sillä oli pentuna isot kunniakierrokset, niin hermostuin siitä ja mitä nyt ohjaajan kiihtymisestä seuraa? Ei mitään hyvää. Jos ajatellaan Eddien noutoa, niin se noutaa hyvin ja luovuttaa vauhdista. Eikä koskaan tarvitse pelätä mitään vatuloimista linnun tai damin kanssa. Mutta haluan lisätä hallintaa.

Metsästyshommat ovat Juhan peurakytistelyä. Vaikka huonosti ne liikkuvat. Viime viikonlopun intensiivisen kyttäyksen tuloksena oli yksi (iso) rusakko. Kotiin tuli mies, joka alkoi puhua mäyräkoirasta... Kaikenlaista...