L. Everard

Tänään olikin lähtövuorossa Everard, joka lähti Kangasalle Ruutanaan (jossa on jo varsinainen cockerikeskittymä ;) . Kiiressä unohtui kasvattajaa kovasti kiinnostava asia: mikä kutsumaimeksi tulee. Tämä heppu on pentueen "rauhallisin" (en usko, että on sellaista asiaa olemassakaan, kuin rauhallinen cockerinpentu...) ja soveltuu siksi minusta hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Siitä on tulossa isännän metsästyskoira ja toivon varsinkin hyviä riekkovuosia pohjoiseen, nimittäin heillä on erinomaiset mahdollisuudet siihen. Tässä hepusta kuvat (sai muuten pentutestistä 4,1):

L. Esmeralda

Esmeralda eli Essi muutti Joensuun tietämille emännän harrastuskoiraksi ja isännän metsästyskoiraksi. Perheestä kuoli 11 viikkoa vanha käyttölinjan cockerin pentu kesällä valkoiseenkärpässieneen. Essin pentutestin tulos oli tasan 4. Tämä on ehkä pentueen sievin pentu, vaikka väliäkö sillä on.

L. Elanor

L. Elanor eli Sofi, joka meni Lintusen Anjalle sijoitukseen. Pentueen pienin narttu, vaikka hyvin sopusuhtaisesti kasvanut neito. Sofille myös 3,9 keskiarvoksi pentutestistä ja sovelias siis yhdistetylle agility- ja metsästysuralle. Toivon, että tämä narttu olisi vihdoinkin sellainen, että haluaisin astuttaa sen. Minulla on aikaisemminkin ollut sijoitusnarttuja, mutta en ole koskaan vielä astuttanut niitä.

Pesä tyhjenee ja L. Estella

Viikko sitten kävimme poikasten kanssa pentutestissä Lohjalla ja samalla niille tehtiin eläinlääkärintarkastus ja rokotettiin parvoa vastaan. Testissä ei tullut mitään suuria yllätyksiä, sillä pidin jo etukäteen pentuetta henkisestikin hyvin tasaisena ja luonteeltaan tasapainoisena ja aktiivisena. Lääkärintarkastuksessa ei ollut mitään huomautettavaa, kaikilla oli purennat kunnossa, pojilla oli kivekset laskeutuneet ja mitään napatyriä ei esiintynyt.

Otimme myös kuvia pennuista:

Estella eli Stella, joka muutti sunnuntaina Lammille pieneksi metsästyskoiran aihioksi:


Stellan olisin halunnut ensi alkuun sijoittaa, mutta uskon, että tämäkin ratkaisu on hyvä. Stellan pentutestun keskiarvo oli 3,9 eli hieno harrastuskoiranalku.

E- Hobittit

Eilen Nina kävi tunnistusmerkitsemässä pennut, joten kohta varmaan saan käsiini rekisteripaperit. Nämä pennut ovat saaneet nimensä hobittien ja mukaan ja koska haluan edetä aakkosjärjestyksessä, niin vuorossa on E-kirjain. Urokset ovat Elfstan, Everard ja Erling. Nartut taas ovat Esmeralda, Elanor ja Estella. Otamme niistä 7 viikkoa vanhana "viralliset" kuvat, joten pääsette niitä sitte ihmettelemään.

Tähän menessä ovat olleet mielestäni hyvin tasainen pentue noin kooltaan, ulkomuodoltaan, kuin luonteeltaankin. Yksi uros erottuu todella edukseen mielestäni, mutta sehän voi olla vielä aivan harhaa. Se kuitenkin on ollut ensimmäinen kaikessa: ulos pentulaatikosta, ensimmäinen kiipelissä, ensimmäinen fasaaninnoutaja jne. Nartut ovat hyvin tasaisia, yksi niistä on hieman pienempi ja ne ovat ehkä hiukan rauhallisempia kuin urokset, jotka muuten suureen ääneen protestoivat siruttamista.

Nyt on siis kaksi urosta ja yksi narttu vailla kotia. Jännä juttu: kaikilla oli syntyessään kodit ja nyt on enää puolella. Haastavaa tämä pentujen kauppaaminen...

KVA

Unelmasta tuli totta: Aija Manelius teki kasvatistani Ladysplit's Deagolista Suomen käyttövalion Raahessa viikko sitten. Kiitos siitä Aijalle! Se onkin ensimmäinen suomalaiskasvatti sitten Raimo Martikaisen Leavenworth Playing Patrician valoitumisen vuonna 1988. Melkolainen saavutus monellakin tasolla! Nyt tällä vuosikymmenellä on siis kolme cockeria saavuttanut käyttövalion arvon ja uskon, että ensi vuonna niitä saattaa tulla lisää. On nimittäin sen verran lahjakkaita koiria nuorissa koirissa.

Tico

Onni on Anni

Pitkästä aikaa taas blogin parissa. Minulla on treffit Beckin kanssa ja odottelen ohjelman alkua (siis tämä ruotsalainen dekkari Beck). Samalla voin kirjoitella ajatuksiani.

Olen tämänkin pentueen aikana ollut onnellinen Annistani. Annilla on siis kuusi 4 viikkoa vanhaa mustaa pentua, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Synnytys meni kuin oppikirjassa. Minun ei tarvinnut olla kuin valvomassa. Apua se ei tarvinnut lainkaan. Kolme ensimmäistä viikkoa pentulaatikossa oli täysin hiljaista (eikä ole vieläkään kovin äänekästä). Äiti hoiti kaiken ja pennut kasvoivat tasaisesti. Sellainen on kasvattajalle helppoa. Onni on hyvä jalostusnarttu, joka synnyttää ja hoitaa itse pentunsa, saa terveitä ja hyväluontoisia jälkeläisiä ja vielä toimiviakin. Anni on antanut kaikkea tuota. Sen lisäksi se on minun suosikkikoirani, joka saa minut aina hyvälle tuulelle.