Chili ja Pekka

Juu, ovat pentujen kutsumanimet. Piti olla Chili ja Pippuri, mutta Sonja päätti toisen pennun nimen. Ja Pekkahan siitä sitten tuli. Tavallaan sopii, kun suvussa on ollut Pekka-niminen cockeri ennenkin:
http://www.ladysplits.com/vanhoja_kuvia/index.album/don-pedro-pekka?i=4&s=1
http://www.ladysplits.com/vanhoja_kuvia/index.album/pekka?i=6&s=1
(siis 1950-60-lukujen taitteessa, eikö näytäkin käyttölinjaiselta?) Toivottavasti kuitenkaan pennusta ei tule pysyvää osaa meidän perheestä. Ihana pentu, niin kuin Chilikin, mutta suvullisesti näillä uroksilla on ei ole annettavaa minun jalostustyöhön (jos ajattelee narttujani) ja muutenkin noin muiden käyttöönkin todella rajatusti. Olin ajatellut parin vuoden päähän uutta narttua kotiin jätettäväksi tai ostettavaksi...

Pennut ovat tosi lahjakkaan oloisia ja reippaita yksilöitä. Olimme tapaninpäivänä matkustamassa mm. hissillä ja kävimme samalla kylässä mummuni luona, joka oli aivan myyty pikkumustiin. Pennut matkustivat siis jälleen autolla. Pennuilla on myös kerran ollut talutin kaulassa, hiukan on kokeiltu sukan noutamista ja ulkoiltu pihalla. Siis sisäsiisteysharjoitukset on aloitettu. Ja rajojen opettamista koettu ja vaikuttavatkin nopeasti oppivilta.

Juha ampui taannoin peuranvasan pakkaseen ja annoimme koirille takapihalle järsittäväksi roippeet. Siitä seurasi, että koko seurakunta on ripulilla. Nämä ovat näitä koiran omistamisen tähtihetkiä luututa sitä ihteään joka paikasta.

Tässä kuvassa Chili "eläinlääkärin" pöydällä (ihanan rento pentu!):