Miina Miinalainen

Voi meidän suloista Miinaa! Emäntä ei tee oikeuksia Miinan taidoille. Ja oma isäntä ei halua kilpailla sen kanssa. Nimittäin kerran spanieleiden metsästyskokeita kokeilleena Juha totesi, että ei ole hänen juttunsa. Taisi ottaa koville, kun hänen lähes täydellinen Miinansa ei saanut päivän hienolla suorituksella 1-tulosta, koska vesityöstä ei ollut kuin 2 pistettä. Koki epäreiluuden liian suureksi.

Olen tänä syksynä tehnyt Miinan kanssa paljon hommia ja sillä on kymmeniä ylösajoja ja paljon noutoja jahdeissa. Se on järkevä koira, joka tuskin koskaan kuumenee liikaa. Syksyn tottelemattomuus tapahtui ikävästi mestaruuskokeissa Ruovedellä, kun Minski teki elämänsä ensimmäisen peräänmenon ja paukkunoudon. Olin antanut Miinan Jyrkösen Mikalle ohjattavaksi ja he eivät varmaankin yhteisen ajanpuutteen takia toimineet hyvin yhdessä. Tästä opimme, että jos antaa koiran vieraalle ohjattavaksi, niin heidän tulee harjoitella yhdessä runsaasti ja rakentaa ensin suhde toisiinsa. Miina oli ollut kaksi viikonloppua mikalla lainassa, mutta se ei riittänyt.

Itse en olisi missään nimessä pystynyt ohjaamaan Miina tuona viikonloppuna, nimittäin stressi oli ihan huipussaan, koska olin  vs. koetoimitsijana siellä. Viikonlopun raskaudesta johtuen päätinkin, että joku muu saa järjestää tulevat kinkerit. Mun hermot eivät kestä tuollaisen spektaakkelin järkkäämistä. Olin jo pitkään pärjännyt ilman ahdistuslääkettä, jonka sain kun odotin poikaamme 5 vuotta sitten, mutta tänä syksynä sille oli taas käyttöä. Ei ollut ihan sen arvoista...

No ajattelin, että ei pahus, että nytkö se oppi menemään perään. Eikä mitä, kävin Maneliuksen Aijan luona ottamassa monta ylösajoa putkeen ja kaikki menivät hienosti. Siitä rohkaistuneena ajattelin, että nyt me kokeillaan Hyvinkäällä onneamme. Jälleen kerran mun lähes täydellinen Miinani oli hyvä ja emäntä ihan jälkeen jäänyt idiootti. Voisin kirjoittaa romaanin kaikista tekemistäni ohjausvirheitäni, mutta nämä vievät kirkkaan voiton! Kuka lähettää koiran noutoon, kun sanotaan, että älä lähetä. Kuinka hitaasti voi ihmisen ajatus kulkea? No sinne pistin 150 metrin päähän noutoon, vaikka järkevää olisi ollut mennä yli kolme kertaa lähemmäksi ennen lähetystä. Koiraa piti sitten lähteä tukemaan, koska välissä oli myös leveä valtaoja ja matka oli luonnollisesti liian pitkä. Lintu löytyi hyvin, ja tuotiin perille asti, kunnes emäntä luuli taktikoivansa ja meni vastaan ihan valtaojan partaalle ja otti linnun koiran suusta koiran ollessa vedessä. Sinne meni haavakkolintu ja taas Miina sai paikata emännän tekosia ja noutaa linnun uudelleen. Kaksi pistettä noudosta ja AVO3. Ja toinen hieno nouto ei paikannut tätä mähläystä.

Analyysina Miinasta itsestään: luonteeltaan se on suloinen. Se haluaisi aina olla ihan lähellä ja halia. Siinä se on samanlainen kuin edesmennyt Nanamme: todellinen painautuja. Luonteen miinukseksi voidaan mainita, että se on sellainen takakireä vanhapiika (vaikka rouva onkin) suhteessa muihin koiriin. Se ei pidä siitä, että joku vieras koira tulee tekemään tuttavuutta sen kanssa. Tuttujen koirien kanssa sillä ei ole sellaisia tuntemuksia. Paitsi kasvattini Nikkin kanssa, joka itsessään ei ole mikään helppo koira erikoisine fiksaatioineen. Omassa laumassa suhteet toimivat ja cockereille tyypillisesti nukkuvatkin toistensa päällä.

Koulutettavuus on ollut tosi hyvä lukuunottamatta toistonkestävyyttä. Olin tottunut Miinan isän Eddien kanssa siihen, että toistoja voidaan ottaa lukemattomia innon kärsimättä. Eddie ei välttämättä ole se penaalin terävin kynä, mutta työinto sillä on loputon. Joten piti ohjelmoida itsensä uudelleen Miinan kohdalla. Ja yleensä jos näitä kahta treenailee yhdessä, niin Miina otettava ensin, koska muuten olen kalibroitunut liian reipashenkikseksi Eddien kanssa. Miinan kanssa pitää olla pehmeämpi ja kannustavampi. Eddie saa kannustuksen pelkästään silkasta vauhdinhurmasta. Kuitenkin Eddie on näistä eniten minuun sitoutunut. Miina kulkisi mieluiten Juhan kanssa.

Rakastan Miinan hakukuviota. Se on sellainen notkea kärppämäinen: siro ja vauhdikas. Isällään on reipas ja voimakas: kyllä kuuluu kun mennä ryskää.

Miina on myös ensimmäinen koiristani, jolla ei ole ollut minkäänlaisia luovutusongelmia. Olen siis kehittynyt tai koira on riittävän erilainen.

Päästään siis kysmykseen astuttaako vai ei? Jotenkin viime kevään 8 pentua vei kaikki voimat....